HELSINKI ~ kaupunginosat:
Oulunkylä, Pukinmäki, Puistola, Vuosaari, Pohjois-Haaga, Malminkartano, Vanhakaupunki. ( sivu #24)
(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 31.5.2020)

Helsinki-sivullemme #25

Helsingin kaupunginosia * rautatieasemia:

Helsinki ja Pasila 1945. Topografinen kartta 1:50 000.
Helsingin ratapihalta kulkevat radat Länsisatamaan, Merisatamaan ja Katajanokalle sekä Töölön sokeritehtaalle.
Pasilan ratapihalta Sörnäisiin ja edelleen Hakaniemeen ja Toukolaan. Kirjasta Radan varrella (2009).

Pukinmäki (Bocksbacka):

B) Ville Hautamäki kuvasi 3.1.2014 Pukinmäen asemalla (käyttölupa 2016-1-F): "N-junana toimiva Sm viitonen pysähtyy Pukinmäen asemalla matkalla Helsinkiin."

Antti Havukainen kuvasi 27.2.2013 Pukinmäen asemalla (käyttölupa 2016-1-I):"Kolmesta Sm1:stä koostuva K-juna ohittaa Pukinmäen. Pientä pöllytystäkin on havaittavissa."

Pukinmäen asema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (käyttölupa 2015-11-A).

Puistola (Parkstad):

C) Antti Havukainen kuvasi 27.2.2013 Puistolan asemalla (käyttölupa 2016-1-I):"Pitäisikö olla huolissaan, jos näkee Sm1:ä kaksin tai oikeastaan neljin kappalein?"

Antti Havukainen kuvasi 11.6.2003 Puistolan asemalla (käyttölupa 2016-1-I).

Vuosaari (Nordsjö):

D) Vuosaari (ruots. Nordsjö) on meren rannalla sijaitseva Helsingin 54. kaupunginosa Itä-Helsingissä. Se on pinta-alaltaan (17,07 km²) Helsingin suurin kaupunginosa. Vuosaaressa sijaitsevat laajat Uutelan, Meri-Rastilan, Kallahdenniemen ja Mustavuoren ulkoilualueet. Se liitettiin Helsinkiin 1966 Helsingin maalaiskunnasta, jolloin Helsingin maalaiskunta menetti lähes koko rannikkonsa.
Vuosaaressa oli vuoden 2014 alussa asukkaita lähes 37 000. Marraskuun 2008 viimeisenä päivänä avatun Vuosaaren sataman myötä työpaikkojen määrän arvioitiin nousseen noin 4 000:lla. Vuosaaren kaupunginosa ja peruspiiri jakaantuu seuraaviin osa-alueisiin, joista viidellä ensiksi mainitulla on merkittävästi asutusta: Keski-Vuosaari, Kallahti, Meri-Rastila, Rastila, Aurinkolahti, Uutela, Niinisaari, Nordsjön kartano ja Mustavuori.
Vuosaari on kasvanut isoksi, ja kaupunkisuunnitteluvirasto pitää sitä kasvun painopistealueena. Vuosaaren keskustassa on kauppakeskus Columbus ja vuonna 1998 valmistunut metroasema. Vuotalo, urheilutalo (jossa uimahalli) ja lukio ovat Columbuksen välittömässä läheisyydessä. Kauppakeskuksen vieressä on Cirrus, 26-kerroksinen asuinkerrostalo, korkeus 92 metriä.
Vuosaaren osa-alueista Rastila on pääasiassa pientaloaluetta, ja siellä sijaitsee Rastilan kartanon päärakennuksen ympärillä myös Rastilan leirintäalue. Keski-Vuosaari on tyypillinen 1960-luvulla rakennettu lähiö ja Meri-Rastila 1990-luvulla rakennettu moderni asuntoalue. Uutela ja Mustavuori ovat laajoja viheralueita kuten myös Kallahden niemi ja Meri-Rastilan alueella sijaitseva Ramsinniemi, joissa on myös vanhoja huviloita.
Vuosaaren itäosassa sijaitsee Helsingin rahtilaivasatama, Vuosaaren satama, joka otettiin käyttöön vuonna 2008. Vesiliikennekaudella 2012 Vuosaaresta on aloitettu risteilyliikenne keskustan suuntaan. Kesäsesonkina Hiekkalaiturintien päässä olevalta laiturilta risteillään Hakaniemeen kaksi kertaa päivässä puisella risteilijällä, M/S Okeanoksella. Reitti kulkee Satamasaaren, Iiluodon, Vartiosaaren, Laajasalon ja Herttoniemen kautta Hakaniemenrantaan. Risteilyliikennettä hoitaa Suoman Saaristokuljetus.
Alueen alkuperäinen ruotsinkielinen nimi oli Norsö, mikä voidaan kääntää nuoransaareksi - tai Vuosaareksi. Nimessä esiintyvä sana nor (genetiivissä nors) tarkoittaa varsinaisesti nuoraa, mutta tässä yhteydessä se on maastotermi, joka tarkoittaa pitkää ja kapeaa, virtaavaa salmea. Vielä 1500-luvulla Vuosaari olikin suuri saari, jonka tällainen salmi erotti manteresta. Salmen keskiosa oli kuitenkin niin matala, että sen keskiosa on myöhemmin maankohoamisen vuoksi muuttunut kuivaksi maaksi ja Vuosaari samalla niemimaaksi. Nykyiset Vartiokylänlahti ja Porvarinlahti ovat jäännöksiä entisestä salmesta. Aikojen kuluessa myös paikannimi vääntyi nykyiseen muotoonsa Nordsjö, ikään kuin se tarkoittaisi pohjoista merta. 1900-luvun alkupuolella alueesta käytettiinkin kartoissa joskus myös suomennettua nimeä Pohjoismerenmaa. Vuonna 1957 vahvistettu suomenkielinen nimi Vuosaari perustuu kuitenkin nimen alkuperäiseen merkitykseen.
Aiemmin Sipooseen kuulunut Vuosaaren kylä on Helsingin pitäjän vanhoja, jo keskiajalla asutuksensa saaneita rannikkokyliä. Alueen lukuisista tiloista muodostuivat Vuosaaren ja Rastilan kartanot. Kallahdenniemi ja Ramsinniemi saivat huvila-asutuksensa 1900-luvun alussa. Vuosaari oli kuitenkin maatalousvaltaista ruotsinkielistä aluetta aina 1930-luvulle asti, jolloin Saseka Oy aloitti tehdastuotantonsa nykyisen Kallahden asuinalueen tienoilla; Saseka valmisti Kahi-kalkkihiekkatiiliä ja Siporex-kevytbetonia. Niiden valmistus Vuosaaressa lopetettiin vuonna 1978 tuotannon siirryttyä Ikaalisiin.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän armeija rakensi myös Vuosaareen maalinnoitteiden ketjun, josta on nähtävänä edelleen tykkiteitä nykyisen sataman tienoilla sekä vahva betoninen rannikkotykkipatteri Skatanniemellä Uutelassa.
Jatkosodassa kevään 1944 Helsingin suurpommitusten aikana Vuosaarella oli tärkeä rooli Helsingin ilmapuolustuksessa. Neuvostoliiton ilmavoimien tarkoitus oli pommittaa Helsingin keskusta-alueita, jotka olivat kuitenkin täysin pimennettyjä, ja vahvalla ilmatorjuntatykistöllä suojattuja. Sitä vastoin sytytettiin mm. Vuosaaressa kokkoja lavastamaan palavaa kaupunkia, millä saatiin suurin osa lentäjistä pudottamaan pomminsa väärään kohteeseen. Pommituksia suoritettiin kolmena yönä, ja lopputuloksena vain 4 % pommeista tiputettiin tarkoitetulle alueelle.

Nimimerkki "Junafani" kuvasi helmikuussa 2009 Vuosaaren ratapihaa (lisenssi, OK ~ CC BY-SA 3.0).

E) Pohjois-Haaga (Norra Haga):

Antti Havukainen kuvasi Pohjois-Haagan asemalla 24.4.2003 (käyttölupa 2016-1-I).


Malminkartano (Malmgård):

Antti Havukainen kuvasi Malminkartanon asemalla 3.4.2013 (käyttölupa 2016-1-I): "Malminkartanon aseman loisteputkivalaistus on selvästi kellertävämpi kuin radan muilla asemilla.".

F) Vanhakaupunki (Gammelstaden):

Vanhankaupunginkoski (Gammelstadsforsen):

(Wikipedia, 2020): Vanhankaupunginkoski (Gammelstadsforsen) on kulttuurihistoriallisesti merkittävä koski Vantaanjoen suussa Helsingin Vanhankaupunginlahden pohjukassa. Kosken alkuperäinen nimi on Helsinge fors eli Helsinginkoski, jonka ääreen Helsingin kaupunki perustettiin vuonna 1550. Koski sijaitsee Vanhankaupungin kaupunginosassa.

Gammelstadsforsen ~ foto: Gustaf Sandberg (SLS ~ lisenssi, OK).

Gammelstadsforsen ~ foto: Gustaf Sandberg (SLS ~ lisenssi, OK).

Nimimerkki "Pöllö" kuvasi kesällä 2007 Vanhankaupunginkosken padon (Wikipedia * CC BY 2,5).

(Wikipedia, 2020): Vanhankaupunginkoski on kulttuurihistoriallisesti merkittävä koski Vantaanjoen suussa Helsingin Vanhankaupunginlahden pohjukassa. Kosken alkuperäinen nimi on Helsinge fors eli Helsinginkoski, jonka ääreen Helsingin kaupunki (ruots. Helsingfors) perustettiin vuonna 1550. Koski sijaitsee Vanhankaupungin kaupunginosassa. Koski jakautuu itähaaraan ja länsihaaraan, joiden väliin jää Kuninkaankartanonsaari. Kosken läntinen haara on padottu.

Historiaa: Kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjokisuuhun 12. kesäkuuta 1550 vanhan Koskelan kylän paikalle. Vantaanjoen länsi- ja itähaaran väliselle saarelle perustettiin Helsingin kuninkaankartano vuonna 1551. Jatkuvien tulvien vuoksi Pietari Brahe siirsi Helsingin hallinnollisen keskustan Vironniemelle vuonna 1640.
Vanhankaupunginkoskessa on ollut vuosisatojen kuluessa erilaisia myllyjä ja patoja, joista viimeisin pato on rakennettu vuonna 1876. Padon yhteydessä on vesivoimalaitos teholtaan 0,2 MW. Siinä oli Helsingin vedenpuhdistamo, joka otti raakaveden Vantaanjoesta, puhdisti sen ja pumppasi Alppilan vesitorniin kosken vedestä saadulla sähköenergialla. Vesilaitos rakensi toiminnan laajetessa useita rakennuksia, jotka jäivät kuitenkin tyhjiksi vedenkäsittelyn loppuessa siellä vuonna 1972. Niihin tiloihin on perustettu Tekniikan museo.

Vantaanjoessa oli aiemmin runsas lohi- ja taimenkanta. Lohi hävisi padon rakentamisen myötä, mutta alkuperäistä taimenkantaa on säilynyt Vantaanjoen latvavesissä. Vanhankaupunginkoskesta on saatu myös sinisampia, joista suurimmat olivat kesällä 1756 saadut 2 sinisampea painoltaan 51 kg ja 67 kg. 1900-luvulla sinisampi on hävinnyt Itämerestä liikakalastuksen ja suurten jokien patoamisen seurauksena.
Vuoden 1946 suureen alueliitokseen asti Helsingin ja Helsingin maalaiskunnan välinen raja kulki Vanhankaupunginkosken läntistä haaraa pitkin, jolloin Kuninkaankartanonsaari ja kosken itäinen haara jäivät maalaiskunnan puolelle. Vesi- ja viemärilaitosten rakennukset Vanhassakaupungissa ja kosken pohjoispuolella Koskelassa sisältyvät Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Kosken länsirannalla on Helen Oy:n omistama ja ylläpitämä Vanhankaupunginkosken vesivoimala, joka toimii osana Tekniikan museota voimalamuseona. Voimalan valmistui vuonna 1876 ja sen tuottama sähköteho on noin 0,2 MW. Vesivoimalan toiminta päättyi vuonna 1970 ja käynnistettiin uudelleen vuonna 2000.
Vantaanjoen vesistöä on kunnostettu paljon viimeisen 20 vuoden aikana. Vesistöä pidetään nykyisin Suomenlahden parhaana taimenjokena. Jätevesipäästöt ovat hyvin paljon vähentyneet ja vaelluskaloille sopivia kutualueita on varsin paljon jo kunnostettu ympäri Vantaanjokivesistöä. Kutualueita voisi olla jopa 300 km:n matkalla eri joissa ja puroissa. Näitä kunnostustöitä ovat tehneet Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) sekä SKES.

Helsinki-sivullemme #25

Helsinki-sivustomme etusivulle

Suomi-sivustomme etusivulle.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)