Sörnäinen: (sivu #10) * Osa-alueet: #101 Vilhonvuori * #102 Kalasatama * #103 Sompasaari * #104 Hanasaari).
(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 7.6.2020)

Helsinki-sivullemme #11

Sörnäinen (Sörnäs):

A) Eljas Pölhö, 2008: "Tässä vuoden 1897 asemakaavakartassa näkyy kaksi kolmioraidetta Helsingissä. Pasilan ratapihalta Sörnäisiin johtavan raiteen eteläinen yhdysraide rakennettiin myöhemmin kuin itse pääraide ja purettiin muistaakseni joskus 1800/1900-lukujen taitteessa. Sörnäisten satamassa näkyvästä kolmioraiteesta minulla ei ole mitään muistikuvaa sen enempää tekstissä nähtynä kuin omia havaintoja 50-luvun alkuvuosilta kun asuin alle kouluikäisenä Herttoniemessä (käyttölupa 2014-1-A).

Kartan piirrokset on tehty vuonna 1931 ja painos on vuodelta 1938. Piirroksia on varmastikin tarkastettu vuosien välissä. Kiitos: Joni Lahti.

Jorma Rauhala lisäsi tammikuussa 2014 junaharrastajien Vaunut.org-sivustolle tämän 31.8.1934 Sörnäisistä otetun ilmakuvan * kiitos! (kuvaaja - Ilmavoimat/Koskinen): Sörnäisten ratapiha, asemarakennus, makasiineja, Suvilahden voima-asema, Standardin ja Shellin öljysäiliöitä, höyrylaivoja, jopa entinen Kulosaaren raitiovaunulautta hiililaiturin ja ensimmäisen pistolaiturin puolivälissä, Kulosaaren raitiotie, Vallilan raitiovaunuhalli ynnä muuta asiallista. Kuvausaika klo 15.00.

(Jouni Halinen, 14.1.2014): Ei taida tässä kuvassa vielä olla "nielaistu" Sompasaarta satama-alueeksi, eikö kallioinen entinen Elannon lasten kesäsiirtolana toiminut Sompasaari räjäytetty sataman pohjiksi vasta 50-60-lukujen taitteessa?. Eli jää silloin kuva-alan oikealle puolelle. Faijavainaa kävi siellä joskus 30-luvulla, oli kasvillisuudeltaan kuulemma aika ainutlaatuinen. Joku merikapteeni olisi tarinan mukaan tämän lasten kesäsiirtolan perustanut.

(Sörnäisten sataman työnjohtajien ja työmiesten kirjelmä kaupunginvaltuustolle 1893): Juoppous vallitsee täällä kauhistuttavimmassa muodossaan, ja siitä seuraavat raakuudet ja tappelut obat jokapäiväisiä ilmiöitä. Hyvästä järjestyksestä ei ole puhettakaan. Monet työniehet ja merimiehet menettävät ansionsa, kun läheinen kapakka on aina avoinna viimeistä ropoakin viekottelemassa, joutuvat siveelliseen rappioon ja ainaiseksi rasitukseksi paikkakunnan rauhallisille asukkaille.


Sörnäisten satamarata oli Helsingissä sijainnut teollisuus- ja satamarata, joka lähti Pasilan alaratapihalta ja kulki Kumpulan kautta Sörnäisiin ja Sompasaaren satamaan. Rataan liittyi useita haara­ratoja, jotka laajimmillaan ulottuivat pohjoisessa aina Arabian tehtaille ja etelässä Hakaniemen torille saakka. Alun perin rata kulki Vallilan läpi nykyisen Teollisuus­kadun reunaa pitkin, mutta siirrettiin 1960-luvulla kulkemaan Vallilan pohjois­puolitse, osittain tunneliin. Rata purettiin vuosina 2009–2010, monet siitä haarautuneet sivu­raiteet jo aikaisemmin.
Historiaa:
1850–1890-luvut:
Sörnäisten rataa varten oli tehty maastoviitoituksia jo vuonna 1858 ja varsinainen rata rakennettiin alun perin 1860-luvun alussa Pasilasta Sörnäisten lastauspaikalle heti Helsinki–Hämeenlinna-radan valmistuttua. Ratalinjaus kulki silloin Vallilan kautta, nykyisen Teollisuuskadun reunaa ja Junatien linjausta myöten aina Suvilahteen. Tämä Suomen ensimmäinen satamarata, jonka pituus oli 3,37 kilometriä, vihittiin käyttöön 8. helmikuuta 1863. Sörnäisten rataa varten rakennettiin Pasilaan myös kolmioraide, jolloin Sörnäisiin pääsi suoraan sekä Helsingin että Hämeenlinnan suunnasta, ja niinpä Helsingin ja Hämeenlinnan välillä kulkevat sekajunat poikkesivat myös Sörnäisten satamassa. Vuonna 1868 rataa jatkettiin Sörnäisten satamaan rakennetuille pistolaitureille, ja valtionrautatiet hankki sinne myös suuren satamanosturin. Sörnäinen oli 1870-luvulta lähtien Suomen kolmanneksi tärkein tavara-asema, ja Sörnäisten satamasta tuli merkittävä puutavaran vientisatama. Satamaa alettiin käyttää myös öljykuljetuksiin, kun sinne valmistui 1889 ensimmäinen öljysäiliö. Lopulta noin 80 prosenttia Suomeen tuodusta öljystä kulki Sörnäisten kautta.
1900–1920-luvut:
Sörnäisten satamarataa jatkettiin etelään 1898–1901, niin että se ulottui lopulta Hakaniemen torille saakka. Tämä 1,7 kilometrin pituinen rataosuus kulki Sörnäisten rantatien reunaa pitkin, ja sitä pitkin kuljetettiin varsinkin polttopuita Hakaniemen torille myytäväksi. Siitä erosi sivuraiteet muun muassa Helsingin kaupungin sähkölaitokselle, Kone- ja Siltarakennus Oy:n konepajalle ja Andsténin tehtaille. Eteläinen satamaradan osuus ristesi myös Helsingin kaupungin sähkölaitoksen ja Andsténin tehtaiden kapearaiteisten teollisuus­ratojen kanssa. Sörnäisten satamaradalta johti lisäksi leveäraiteinen rillirata[notes 1] Sörnäisten vankilaan. Vankilan rata oli yhdistetty yhden tavaravaunun mittaisen kääntöpöydän avulla satamarataan ja vaunuja siirrettiin radalla kuorma-autosta rakennetun rata-auton avulla. Vuonna 1914 valmistuivat ensimmäiset sivuraiteet Vallilaan tulevan Vallilan tavara-aseman kohdalle.
Vuonna 1923 tai 1924 rakennettiin Sörnäisten satamaradan varrelle, nykyisen Dallapénpuiston kohdalle Harjun ruumishuone, nykyinen nuorisotalo, ja sen kohdalle sivuraide. Sieltä alettiin kuljettaa vainajia junalla Malmin hautausmaalle.
1930–1940-luvut:
Pohjoiseen päin satamarataa jatkettiin 1930-luvulla niin, että se ulottui 1931 Kyläsaareen, 1932 Sörnäisten vankilan kohdalle, 1933 Arabian tehtaille ja 1934 Hermannissa sijaitsevalle teurastamolle. Sörnäisten kautta kulkeneet öljynkuljetukset loppuivat vuonna 1939, jolloin Herttoniemen öljysatama ja satamarata otettiin käyttöön.
1950–1960-luvut:
Sodan jälkeen Sörnäisten ratapiha uusittiin kokonaan 1954. Vuosien 1960 ja 1965 välillä rakennettiin uusi ratayhteys Pasilasta Vallilanlaakson kautta Sörnäisten ratapihalle. Tämä rata kulki 650 metrin matkan tunnelissa nykyisen Itä-Pasilan kohdalla. Sen valmistuttua vanha Vallilan kautta kulkenut ratalinja jäi pois käytöstä Vallilan tavara-asemalle johtanutta osuutta lukuun ottamatta ja purettiin 1968. Vanhalle ratapenkerelle rakennettiin Itäväylälle johtava ajotie, joka muistoksi vanhasta ratalinjauksesta sai nimen Junatie. Vuonna 1965 valmistui Sörnäisiin myös uusi asemarakennus, ja vanha asema purettiin. Sörnäisten satamaradan raiteiden purkaminen alkoi 1960, kun Hakaniemen torin raiteet purettiin. 1970–1990-luvut:
Vallilan tavara-asema lopetti toimintansa 1987. Satamaradan alkuperäisestä linjasta jäi tämän jälkeen jäljelle vielä Pasilan konepajan ratapihalle johtanut lyhyt osuus. Satamaradan pohjoinen Hermanniin ja Arabianrantaan ulottunut raiteisto purettiin 1990-luvun aikana asuntorakentamisen tieltä.
2000-luku:
Satamaradan vanhasta linjasta viimeisenä jäljellejäänyt osuus eli Pasilan konepajan ratapihan vierellä kulkeneet hylätyt kiskot purettiin 2000-luvun alussa Teollisuuskadun levennyksen tieltä ja itse ratapiha nykyisen Konepajan asuinalueen tieltä muutamaa vuotta myöhemmin. Lopullisesti Sörnäisten satamarata poistui, kun satamaliikenne siirtyi uuteen Vuosaaren satamaan vuonna 2008. Pääosa radasta purettiin vuonna 2009. Viimeiset, Pasilan puoleiset kiskot purettiin syksyllä 2010, jolloin myös koko Keski-Pasilan alaratapiha purettiin uuden autolastausterminaalin rakennustöiden takia. Vanhalle ratalinjalle Vallilanlaaksoon, välille Mäkelänkadun/Radanrakentajantien liittymä–Hämeentie, on kaavailtu Tiederatikka-nimistä raitiotielinjaa, joka tulisi pääasiassa Kumpulan kampuksen käyttöön. Tämän raitiolinjan on tarkoitus toteutua vuoteen 2020 mennessä. Myöhemmin sitä saatetaan jatkaa Kalasataman metroasemalle saakka.
Tehtaiden kapearaiteiset radat: Satamaradalta erkanevien sivuraiteiden lisäksi teollisuudella oli käytössä sisäiseen kuljetukseen tarkoitettuja kapearaiteisia ratoja. Osalla kapearaiteisista radoista oli risteäviä raiteita Sörnäisten satamaradan kanssa sen eteläisellä osuudella. Andsténin tehtaat rakensivat vuonna 1912 satamaradan varteen kapearaiteisen teollisuusradan, jonka raideleveys oli 500 mm. Kapearaiteisella radalla oli risteävät raiteet satamaradan kanssa Hakaniemen torille johtavalla osuudella. Helsingin kaupungin sähkölaitos rakennutti vuonna 1919 kapearaiteisen radan halkojen kuljetusta varten, jolla oli myös risteävät raiteet Hakaniemeen johtavan satamaradan kanssa. Raiteiden ylitysten turvallisuudesta vastaaminen tuli sähkölaitoksen tehtäväksi. Kone- ja Siltarakennus Oy:n konepajalla oli laaja kapearaideverkko, joka ei kuitenkaan ristennyt satamaradan kanssa. Konepajan sivuraiteita rakennettiin kuitenkin nykyisen Teollisuuskadun kohdalle satamaradan varteen vuonna 1925.


Sörnäisten kuritushuoneen vaihtoveturi. Tällä moottorivaunulla siirrettiin Vallilan-Sörnäisten rautatieltä nykyisen Junatien ja Sörnäistenkadun "risteyksen" vaiheilla olleelta kääntöpöydältä tavaravaunuja päälinjaan nähden suorakulmaisesti kulkeneella vankilaradalla. Auto on muutosrakennettu Pasilan konepajalla, josta kuva (Polamo).

Sörnäisten vankila - M.Jokela kuvasi v.2006.

Sörnäisten satamaniemi 1890-luvulla. Villa Ostkap keskimmäinen rakennuksista. Kuva kirjasta Sörkan rysäkeisarit, Eero Haapanen, SKS, 2013.

Itäinen Viertotie Toukolassa 1909, takana oikealla Arabian tehtaan rakennuksia (Signe Brander, 1909). Julkaistu kirjassa Sörkan rysäkeisarit, Eero Haapanen, SKS, 2013.

Arabian tehtaan alue 1929 - kuva kirjasta Sörkan rysäkeisarit, Eero Haapanen, SKS, 2013.

Toukolan rantaa 1907 (kuvaaja: R.Hausen) - kuva kirjasta Sörkan rysäkeisarit, Eero Haapanen, SKS, 2013.

(Sörkan rysäkeisarit, Eero Haapanen, SKS, 2013): Vuonna 1884 veljekset Johan Julius Karlsson ja Frans Leonard Karlssonasettuivat asumaan Södervikin (myöh. Suvilahti) villoihin Sörnäisten sataman viereen. Siitä tuli heidän asuinpaikkansa vuosikausiksi. Södervikin vuokratalot sijaitsivat rannassa, Sörnäisten niemen juuressa. Sataman lastauspaikat olivat asuinpaikan itäpuolella. Pitkänomainen, vielä melkein luonnontilassa oleva merenlahti lainehti Södervikin villojen vieressä. Huvila-alueen pohjoispuolelta meni ajotie ja junarata niemen kärjessä olevaan satamaan, ja länsipuolella kohosivat Kulmavuoren korkeat kalliot ja lisää vuokrakasarmeiksi kutsuttuja työväenvilloja. Maisema oli avaraa kenttää ja rakennuksist ei yksikään vielä kohonnut korkeampana kuin Sörnäisten niemen kallionnyppylät.
--- Sörnäinen nousi melkein autioille kallioille muutamassa vuosikymmenessä. Konepajojen, pistoraiteen ja sataman ympärille kasvanut kaupunginosa muistutti erillistä kaupunkia. Suomen suuriruhtinaskunnan kaupungeista vain Turku, Tampere ja Viipuri ylittivät "Sörnäistenkaupungin" väkiluvultaan (v. 1900 alueella asui yli 20000 ihmistä). Paikka oli kuin nopeasti pystytetty uudiskylä Lännen kultakentillä.
--- Sörnäisissä elämä oli hurjaa ja friskiä. Sörnäinen oli miesten maailma - vuonna 1880 kymmentä miestä kohti alueella asui vain kuusi naista.Sataman uloimmassa kärjessä oli kuuluisa kapakka Ostkap, joka oli aloittanut toimintansa 1871, ja sen asiakkaina olivat ulkomaiset merimiehet ja kaupungista tulleetjuopotteluseurueet. Tarjontaa täydensivät kapakat Huntunhäntä ja Pääskynpesä sekä laittomat salakapakat, jotka uhmasivat kaikkia yhteiskunnan säätämiä väkijuomakaupan ja prostitution rajoituksia. Kapakkaan ei tarvinnut mennä, jos kaipasi tulivettä. Vaimoihmiset, joita kutsuttiin "lokomotiiveiksi", toivat viinaa satamamiehille suoraan työpaikalle. Viina kuului satamaan samalla tavalla kuin kahvi nykyajan työpaikoille.

Etukansi kirjasta Sörkan rysäkeisarit, Eero Haapanen, SKS, 2013. Kannen suunnittelu: Timo Numminen (taustalla Sörnäisten rantaa, henkilöt Kauppatorilta).


Signe Branderin kuva 1907-12: Iso Verkkosaari - Verkkosaaren saha. Etualalla Sörnäisten rantaa ja silta Pieneen Verkkosaareen.

Ajoitukseltaan tuntematon ilmakuva Sörnäisistä ja Sompasaaresta (kuva: Uutta Helsinkiä - Kalasatama).


(Uutta Helsinkiä - Kalasatama, 2014): Suomen ensimmäinen rautatie otettiin käyttöön Helsingin ja Hämeenlinnan välillä 1862. Vain kaksi vuotta junaradan valmistumisen jälkeen avattiin jatkolinja Pasilasta Sörnäisiin, jonne oli rakennettu silloisissa oloissa suuri ja moderni satama. Suomen ensimmäinen satamarata kulki alkujaan nykyisen Teollisuuskadun vartta ja Junatietä pitkin.
Aluksi satamaradan merkitykseen ei oikein uskottu. Rautateiden ylitirehtööri, kenraali Knut Stjernvall kohotti lasinsa satamaradan avausjuhlassa ja sanoi: "Tavallisesti ollaan myöhässä näissä yleisissä töissä; tällä kertaa olemme edellä, sillä kustannuksiinsa nähden tämä haararata on vielä joitakin vuosikymmeniä tuottava sangen vähäistä hyötyä."
Ennustus oli kuitenkin turhan pessimistinen: rata oli kannattava alusta lähtien. Alkoi puutavarakaupan aika, joka teki metsänomistajista herroja. Rautatie mahdollisti suuret tavarakuljetukset sisämaasta. Satamassa voitiin ensimmäisenä Suomessa purkaa laivan lasti suoraan junavaunuihin tai päinvastoin. Pietarin radan avaaminen vuonna 1870 laajensi edelleen sataman vaikutusaluetta.
Sörnäinen oli Helsingin vilkas ulkosatama, jossa satamajätkät ansaitsivat paljon, mutta panivat myös paljon menemään. Elettiin villiä elämää. Niemen kärjessä oli maineikas englantilainen kapakka Ostkap ja alueella toimi myös muutama ilotalo sekä Hinellin ravintola.
Satama-alueen nopea muutos oli mahdollinen, koska alue oli lähes rakentamaton, laivaväylät olivat helposti toteuttettavissa ja läheiset Sörnäisten, Kallion, Hermannin ja Vallilan kaupunginosat tarjosivat edullisen mahdollisuuden työväen asuttamiseksi lähelle tehtaita ja satamaa.
Kasvu oli jatkuvaa ja varastoalueet piti saada lähelle lastauspisteitä. Matalat rantavedet ja monet läheiset pikkusaaret houkuttelivat lisäämään maanpinta-alaa oikaisemalla rantaviivaa.
"Ranta-alueilla ja saarissa asui vielä sata vuotta sitten lähinnä köyhiä ihmisiä. Ne olivat luontoparatiiseja, joissa virkistäydyttiin. Paratiiseilla oli kuitenkin varjonsa, niillä harjoitettiin yllättävänkin laajamittaista teollista toimintaa, mikä ei ollut suinkaan vaaratonta ympäristölle, saati ihmisille", arvioi Helsingin kadonneiden saarten historiaan perehtynyt tutkija Sallamaria Tikkanen alueen saarten viime vuosisadan vaihteen tilannetta.
Pohjoisessa täyttömaan alle jäivät lopulta Kyläsaari sekä Pieni ja Iso Verkkosaari. Kyläsaaren huviloihin kuljettiin vielä pitkään lähes 200 metriä pitkää puusiltaa pitkin ja siellä sijaitsi 1910-luvulla perustettu uimalaitos "työtätekevälle luokalle". Työläisten virkistäytymispaikka hävisi 1930-luvulla, kun alue yhdistettiin mantereeseen ja sinne sijoitettiin kaupungin jätevesien puhdistamo.
Verkkosaaret olivat pitkään kaupunkilaisten karjan kesälaitumina ja elikot kuljetettiin saarille veneillä. Teolliseen aikaan siirryttiin kuitenkin jo vuonna 1888, kun Isoon Verkkosaaren perustettiin parhaimmillaan yli 300 henkilöä työllistänyt saha. Verkkosaarten teollisen hyödyntämisen parantamiseksi alueet liitettiin maantäyttötöillä mantereeseen 1930-luvulla.
Alueen eteläosasssa pyöreä ja kallioinen Sompasaari toimi helsinkiläisten huviretkien kohteena. Matka saaren kuuluisalle näköalatornille taittui aikataulun mukaisesti kulkevilla pienillä höyryaluksilla.
Vakinaisia asukkaita Sompasaaren puisissa villoissa oli vuosisadan alussa vain 27. Saaren kasvisto oli kuitenkin erityisen monipuolinen ja rikas: siihen arvioitiin kuuluneen ainakin kolmesataa eri kasvilajia. Saaren kasvirikkautta kartutti omalta osaltaan kauppaneuvos Sundmanin jo 1840-luvulla perustama puutarha, jossa hyödynnettiin kaukomailta saapuneiden laivojen kasvitarjontaa.
Osuusliike Elanto hankki saaren omistukseensa vuonna 1921. Kesäsiirtolassaan elantolaiset järjestivät muun muassa Sompasaaren Olympialaisia, jotka keräsivät sankat katsojajoukot hurraamaan.
Korkea Sompasaari kuitenkin louhittiin tasaiseksi ja yhdistettiin mantereeseen, kun Sörnäisten satamaa 1960-luvun taitteessa laajennettiin merelle päin. Saman kohtalon koki Sompasaaren eteläpuoleinen saari Nihti. Jo aiemmin 1950-luvulla kaksi pienehköä saarta, Hanasaari ja Kana, yhdistettiin uuden uljaan voimalaitoksen syntysijaksi.

Käenkuja * Katri Valan puisto * Vilhonvuorenkuja ~ Sörnäisten rantatien ja Hämeentien välillä.

B) Käenkuja 6, vieressä sittemmin purettu Käenkuja 4. Takana oleva punatiilinen pääty on Vilhonvuorenkuja 6. Käenkuja 6:n takana on Katri Valan puiston kalliot ja niiden takana näkyy Vilhonvuorenkuja 16. Kuva Finna / valokuvaaja Roos 1962.

VERROKKIKUVA: samainen alue kuvattuna 2009 * Google Maps.

Sompasaari:

C) Päivän odotetuin tapahtuma. Ruoka saapuu Elannon kesäsiirtolaan Sompasaareen ja poikia ei tarvinnut kahta kertaa pyytää auttamaan, että saadaan särvintä pöytään. Kuvaaja: Eino Heinonen, 1950-luku. Heinonen kuvasi elantolaisten kesänviettoa varsinkin Sörnäisten edustalla olleessa Sompasaaressa, jonka Elanto oli vuokrannut jo vuonna 1921 henkilökuntansa virkistyskäyttöön. Heinosen kuvissa 1950-luvun kesä näyttäytyy aurinkoisena ja toiminnantäyteisenä. Kesäsiirtolan lapset urheilevat, uivat ja hoitavat talousaskareita. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Helsinki-sivullemme #11

Helsinki-sivustomme etusivulle

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)