HELSINKI: ( sivu #1/7 )
(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 5.6.2016)

Helsingin rautatieasema:

A) Helsingin nykyinen rautatieasema (vihittiin käyttöön v.1919, Eliel Saarinen) ~ kuvattu 11.3.2006 (kuva: S&J = 'Svala & Joutsi').

Helsingin rautatieaseman ravintola Eliel kuvattuna 9.3.2006 (S&J) eli ennen surullisen kuuluisaa remonttia, joka keväällä 2009 nostatti myrskyn vesilasissa erityisesti sillä epäkohdalla, että ravintolasalin keskelle oli suunniteltu uusi baaritiski (sisustaja Kaisa Blomstedt), joka peitti sisääntulijoilta 'avaruusromuhäkkyränä' taustaseinän maineikkaan Eero Järnefeltin Koli-maalauksen (1910).

(Puijon Ladun nettisivu, heinäkuu 2009): Helsingin asemaravintolassa voi ihastella Järnefeltin Koli-maalausta. Sen Järnefelt maalasi tilauksesta 1910 Berliinin maailmannäyttelyä varten 1911. Sen jälkeen iso maalaus oli rullalla Helsingin aseman rappusissa ja 1920 matkailuyhdistys myi sen Rautatiehallitukselle, joka asetti sen asemaravintolan peräseinälle.

Helsingin rautatieaseman laiturialue on nykyisin matkustajaystävällisesti katettu - molemmat kuvat otettu 5.8.2006 (S&J).


JOrma Toivonen kuvasi Helsingin asemalla 22.11.2015 (kuvaajan käyttölupa 2015-12-G): "Parisen sataa kyytiläistä poimi PMR:n juna kyytiinsä Siuntion jälkeisiltä asemilta Aleksin joulukadun avajaisiin. Moni tosin muisteli lätän nostalgisuutta lyhyemmänkin matkan, useimmiten lasten tai lastenlasten kera."

Jorma Toivonen, 27.05.2015: PMR:n tilausjuna Porvooseen valmiina hyvissä ajoin odottelemassa matkalaisia. Kuvan käyttölupa 2015-12-G.


Juha Kutvonen kuvasi Helsingin rautatieaseman hallissa 5.5.1989. Kuvan käyttölupa 2015-12-H.

Juha Kutvonen, 19.04.1987: Keväinen näkymä Helsingin asemalaiturilta, Turun juna saapunut (käyttölupa 2015-12-H).

Juha Kutvonen, 03.03.1986: Uuden maalin pintaansa saanut Sr1 3008 pikajunan vetäjänä (käyttölupa 2015-12-H).

Juha Kutvonen, 03.03.1986: Dr13 2327:n vetämä pikajuna saapuu Turusta. Kahdella viereisellä raiteella valmistellaan Imatran ja Vaasan express-junia lähtöön (käyttölupa 2015-12-H).


Onnettomuus 28.08.1926: Suomen Kuvalehti - syyskuun 4.1926 Veturi odotushalliin työntyneenä - Rajajoen postijuna (Matti Parkkonen) (käyttölupa 2015-12-F). Alempana yleiskuva onnettomuudesta. Etualalla näkyvä II ja III l. vaunu on vedetty veturilla postivaunun päältä. Ylinnä Helsingin Sanomien otsikko onnettomuudesta 29.8.1926.


Helsingin muita rautatieasemia ja kaupunginosia (sivulle # 4/4).

B) Helsingin rautatieaseman edustalla 4.6.1982 (S&J). Taustalla Sokos-hotelli Vaakuna. Paloauton läsnäolon syy paikalla jäi epäselväksi.

C) Ateneumin taidemuseo Rautatientorin etelälaidalla - kuvattu 9.3.2006 (S&J).


Kansallisteatteri:

Kansallisteatteri Rautatientorin pohjoislaidalla - kuvattu 9.3.2006 (S&J). Edessä Aleksis Kiven patsas.

Kuvasin samaisen Kansallisteatterin jo lähes 40 vuotta aikaisemminkin - keväällä 1967. Näytelmänä valomainoksessa 'Suuri maantie'.

D) Kuvasin tämän otoksen keväällä 1967 Hakaniemenrannalta Siltavuorensalmen yli etelään. Vasemmalla Hakaniemen silta ja oikealla Kruununhaan Pohjoisrantaa (Siltavuorenranta).

E) Aleksanterinkatua kuvattuna länteen Unioninkadun risteyksestä - Nordia-talon kohdilta eli Senaatintorin kulmilta - 8.3.2006 (S&J).

Aleksanterinkadun ja Fabianinkadun risteys - kuvattuna 8.3.2006 (S&J).

Osoitteessa Aleksanterinkatu 14 - Katariinankadun ja Helenankadun rajoittamassa korttelissa (Senaatintorin läheisyydessä - kaakkoon) sijaitsee tämä ns. Brummerin talo. Kuvattuna 3.8.2006 (S&J). Kiitos Eero Waroselle tämän kuvan tekstissä olleen virheellisen tiedon korjaamisesta.

Helsingin Senaatintori:

F) Kuvasin tämän näkymän Helsingin Tuomiokirkon (Suurkirkon) portailta keväällä 1967.


Helsingin Senaatintori - 'Tuomiokirkko' ja Aleksanteri II:n patsas. Kuvattu 11.3.2006 (S&J).

Venäjän keisari Aleksanteri II:n patsas Helsingin Senaatintorilla, taustalla Helsingin 'Tuomiokirkko' - kuvattu 11.3.2006 (S&J).

Helsingin Senaatintori - 'Aleksanteri II:n patsas. Kuvattu 3.6.1982 (S&J). Aleksanteri II:n patsas on Venäjän keisarille ja Suomen suuriruhtinaalle Aleksanteri II:lle omistettu muistopatsas Helsingin Senaatintorilla. Johannes Takasen ja Walter Runebergin suunnittelema patsas paljastettiin vuonna 1894, ja se on yksi Helsingin vanhimpia ja huomattavimpia julkisia muistomerkkejä. Venäjän ulkopuolella Aleksanteri II:n muistomerkki on Helsingin lisäksi nykyään vain Sofiassa.
Patsaaseen kuuluu Aleksanteri II:n hahmo sekä neljä allegorista veistosryhmää, jotka kuvaavat Lakia (Lex), Työtä (Labor), Rauhaa (Pax) ja Valoa (Lux); kaikkiaan siihen sisältyy kahdeksan ihmis- tai eläinhahmoa. Korkean graniittijalustan huipulla seisova Aleksanteri II on kuvattu Suomen kaartin upseerin univormussa, pitämässä puhetta vuoden 1863 valtiopäivillä. Keisarin yli kolme metriä korkea hahmo perustuu Johannes Takasen luonnokseen, sen sijaan muut veistokset ovat alusta asti Walter Runebergin käsialaa.

Helsingin Tuomiokirkko - kuvattu 3.8.2006 (S&J).

Tämän kuvan Helsingin Tuomiokirkosta otin edellistä melkein 40 vuotta aikaisemmin (keväällä 1967).

(Wikipedia, 2009): Vuonna 1828 yliopisto määrättiin siirtymään Turusta Helsinkiin. Senaatintorin länsireuna oli alun perin varattu kenraalikuvernöörin palatsille, mutta koska väliaikaiseksi palatsiksi tarkoitetun Bockin talon katsottiin riittävän kenraalikuvernöörille, torin länsireuna päätettiin antaa yliopistolle. Yliopiston päärakennus valmistui 1832, ja Ehrenströmin symmetriasäännösten mukaisesti sen julkisivu oli identtinen vastapäisen Senaatintalon kanssa. Päärakennuksen pohjoispuoliseen kortteliin valmistui 1840 yliopiston kirjasto.
Senaatintorin rakennuksista viimeisenä valmistui sen pohjoispuoliselle kalliolle sijoitettu luterilainen pääkirkko. Engel suunnitteli kirkkoa vuosikymmenen ajan ja hioi sen tyylin mahdollisimman elegantiksi ja pelkistetyksi. Kirkon ilme kuitenkin muuttui ratkaisevasti uonna 1830 aloitettujen, kaksi vuosikymmentä kestäneiden rakennustöiden aikana.
Keisarin käskystä ja Engelin harmiksi kirkon eteen rakennettiin Senaatintorille laskeutuvat monumentaaliportaat, joiden tieltä purettiin päävartiorakennus. Tämä rikkoi Ehrenströmin ja Engelin alkuperäisen suunnitelman, jonka mukaan torin tuli olla suljetun rakennusmassan reunustama joka suunnalta. Engelin kuoltua 1840 kirkon rakennustöitä ryhtyi johtamaan Ernst Bernhard Lohrmann, joka teki sen piirustuksiin lisää muutoksia. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1852, jolloin Senaatintorin alkuperäisen rakennusvaiheen voidaan katsoa päättyneen.

Senaatintorilla Aleksanteri II:n patsas. Taustalla Unioninkadun varrelta näkyvä Kansalliskirjasto - kuvattu 3.8.2006 (S&J).

Performanssitaidetta Senaatintorilla 3.8.2006 (S&J).

Joka päivä Senaatintorilta löytää yllätyksen tai spontaanin tapahtuman. Viime vuosina toritunnelmia ovat tihentäneet sotilassoittajat, sambaajat, laulavat ylioppilaat, baletin tähdet ja virrenveisaajat. Juhannuksena torilla pelattiin mölkkyä ja nautittiin mökkiruokaa. Muoti on vallannut tori, samoin urheiluväki.
Taiteiden yö ja maakuntien päivät ruokineen ja kojuineen. Muutamassa vuosikymmenessä torielämän perinteiset toimijat sotilaat, ypiopistolaiset ja virkamiehet ovat jääneet marginaaliin. Sähäkät kulttuurijuhlat, kansalaistempaukset ja populaarikulttuurin massatapahtumat ovat avanneet Suomen sydänaukiota uudenlaisen elämystehtailun keitaaksi. Historiallisesti voisi sanoa, että kaupungin keskeinen tila on vallattu keisarilta porvarille, hallitsijalta kansalle. Kaikki haluavat Senaatintorille
(Laura Kolbe, 'Senaatintori - Suomen sydämessä', 2012).

Helsingin Senaatintorin etelälaidalla myynnissä venäläisiä matkamuistoja - kuvattu 8.3.2006 (S&J).

Senaatintorilla filmattiin marraskuussa 1979 elokuvaa Reds, kun kuvausten yhteydessä panssariauto karkasi tottumattoman kuskinsa käsistä ja kolhi kuutta elokuvan avustajaa torilla.
Leningrad Cowboys esiintyi Helsinki-päivänä 12.6.1993 Puna-armeijan kuoron kanssa Senaatintorilla ('Total Balalaika Show') - katsojia oli paikalla peräti 70000. Torilla juhlittiin vuonna 1994 mm. jääkiekon SM-liigan mestaruutta ja Aku Ankan 40-vuotisjuhlia.


Helsingin Senaatintori:

Näkymä Helsingin Senaatintorilta 1830-luvulta - oikealla 'Nikolainkirkko' ('Suurkirkko' - myöhemmin vielä 'Tuomiokirkko'), yliopiston kirjasto ja torin laidalla kokoontui myös maan hallitus, senaatti.
Senaatintorin suunnittelusta vastasi saksalainen arkkitehti Carl Ludwig Engel. Venäjän keisari vieraili joulukuussa 1833 yliopistorakennuksessa - hänen ensimmäinen kysymyksensä oli ollut: Missä on Engel?.

(Anja Kervanto Nevanlinna, 'Senaatintori - Suomen sydämessä', 2012): Helsingin empirekeskustaa ja sen osana Senaatintoria alettiin rakentaa 1810-luvulla, kun Helsinki korotettiin uudeksi pääkaupungiksi. Napoleonin sotien seurauksena Ruotsi menetti 1809 itäiset maakuntansa Venäjälle, joka muodosti niistä yhdessä Viipurin läänin kanssa Suomen suuriruhtinaskunnan. Vuonna 1812 keisari julisti sen pääkaupungiksi sodan jälkeisessä palossa osittain tuhoutuneen Helsingin, jonka jo alkanut uudelleenrakentaminen sai näin toisenlaisen käänteen.
Uudelleenrakennuskomitean puheenjohtajaksi kutsuttu Johan Albrecht Ehrenström (1762-1847) halusi tehdä pienestä kauppakaupungista komean pääkaupungin yhtenäisen suunnitelman pohjalta. Hän laati Helsingille ajan vaatimukset täyttävän asemakaavan, jossa Senaatintori esitettiin ensi kertaa.
Komitean arkkitehdiksi oli 1816 kutsuttu saksalaissyntyinen, Berliinin Bauakademista valmistunut entinen Tallinnan kaupunginarkkitehti Carl Ludwig Engel (1778-1840). Se kaupunki, johon Ehrenström ja Engel 1810-luvulla laativat suunnitelmiaan, oli vaatimaton kaupunki meren äärellä. Asukkaita oli runsaat 4000, Viaporissa lisäksi 2200 henkeä. Kaupunkikuvaa hallitsivat matalat puutalokorttelit ja korkeat kallioiset mäet. Senaatintorille varatulla paikalla oli sitä paljon pienempi Suurtori, jonka pohjoisreunalla oli Raatihuone ja länsipuolella puinen Ulrika Eleanoran kirkko sekä sitä ympäröivä kirkkomaa hautoineen.

C. L. Engelin piirros Helsingin vanhasta Suurtorista. Oikealla raatihuone ja vasemmalla päävartio, jonka takaa näkyy Ulrika Eleonoran kirkko.

(Wikipedia, 2009): Senaatintorin rakentaminen merkitsi kaupungin vanhan keskustan hävittämistä. Vanhat julkiset rakennukset Ulriika Eleonooran kirkkoa myöten purettiin ja Suurtorin ja hautausmaan alue tasoitettiin uuden torin pohjaksi. Vaikka Ehrenström oli alkuperäisessä suunnitelmassaan säästänyt raatihuoneen, sen säilyttäminen koettiin nopeasti ongelmalliseksi, ja se hävitettiin heti kun kaupungin hallinto pääsi muuttamaan uusiin tiloihin.
Engelin ensimmäinen työ Senaatintorilla oli sen etelälaidan vanhoihin porvaristaloihin kuuluneet Bockin talon uudistaminen väliaikaiseksi kenraalikuvernöörin palatsiksi 1816–1819. Myös muut porvaristalot modernisoitiin Engelin suunnitelmien mukaan. Vuonna 1819 valmistui torin pohjoisreunaan pitkä ja matala päävartiorakennus. Ensimmäinen todellinen voimainponnistus Engelille oli kuitenkin vuosina 1818–1820 rakennetun Senaatintalon suunnittelu. Se oli ensimmäinen torin varrelle suunnitelluista kolmesta monumentaalirakennuksesta ja sen tuli määritellä koko aukion lopullinen arkkitehtoninen luonne. Engel oli tyytyväinen lopputulokseen ja viittasi myöhemmin Senaatintaloon mestariteoksenaan.

Helsingin Sanomat esitteli 12.2.2012 saksalaisen arkkitehdin Carl Ludvig Engelin (1778-1840) elämäntyötä . Helsingistä oli tullut Suomen pääkaupunki Venäjän keisarin julistuksella 8.4.1812 ja neljän vuoden kuluttua tästä Engel palkattiin Helsingin pääarkkitehdiksi. Senaatintorilla on nähtävissä yhä Engelin tärkeimmät työt: Helsingin tuomiokirkko, valtioneuvoston linna, yliopiston päärakennus ja kansalliskirjasto. Artikkelin ylempi kuva on Engelin toteutumaton suunnitelma vuodelta 1818.

Heinäkuussa 1863 kansalaiset olivat kokoontuneet Senaatintorille odottamaan keisarivierailua. Kuva: Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto / Eugen Hoffers ~ julkaistu mm. kirjassa 'Senaatintori - Suomen sydämessä' (Kervanto Nevanlinna & Kolbe, 2012).

Markkinoiden aikaan 1880-luvulla Senaatintori houkutteli kansalaisia pääkaupunkiin. Kuva: Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto / Max Krook ~ julkaistu mm. kirjassa 'Senaatintori - Suomen sydämessä' (Kervanto Nevanlinna & Kolbe, 2012).

Tässä 1930-luvun kuvassa näkyy Aleksanterinkadun ja Unioninkadun kulmassa vielä Senaatintorin kokonaisuuteen sopinut empire-rakennus (C.L.Engel, 1830-luku), joka purettiin v.1934. Paikalla seisoo nykyisin graniittinen 'Nordea'-pankkitalo - alunperin 'Pohjoismaiden Yhdyspankin' pääkonttori. Tämä uusi ruskea kivikuutio on hyvin ongelmallinen siinäkin mielessä, että sen olemassaolo voi vaarantaa Senaatintorin pääsyn kokonaisuutena Unescon listalle.

Helsingin Senaatintori - Suurkirkko (Tuomiokirkko) kuvattuna postikortissa v. 1943. Kuvan lähetti (20.4.2013) Maija Leppäniemi.

Komisaario Palmu (Joel Rinne) Helsingin Senaatintorilla - kuva oli Helsingin Sanomissa 24.10.2011. Helsingin rikospoliisin tilat sijaitsivat aikanaan juuri Senaatintorin etelälaidalla, joten upeissa Palmu-elokuvissa nähtiin usein kyseisillä paikoilla kuvattuja otoksia. Taisi Palmun työhuoneen ikkunastakin näkyä tuomiokirkko melko vaatimattomana kuvalavasteena?

Sofiankatu - Kauppatorilta Senaatintorille:

G) Sofiankatua pääsee Kauppatorilta mukavasti Senaatintorille. Katu on kapea ja tunnelmallinen - kuvattu 8.3.2006 (S&J). Mieleen tulevat Komisario Palmu-elokuvat.

Tämäkin Sofiankadun tunnelmakuva on päivämäärältä 8.3.2006 (S&J).

Senaatintorin puoleisessa päässä Sofiankatua sijaitsee Antikvariaatti Sofia (Olli Sarmaja & Seppo Hiltunen) - kuvattu 8.3.2006 (S&J).

Helsingin Esplanadilta:

H) Esplanadin kuuluisa kioskimiljöö kuvattuna 3.8.2006 (S&J).

Johan Ludvig Runeberg (5.2.1804 Pietarsaari – 6.5.1877 Porvoo) oli Suomen kansallisrunoilija. Hän oli suomalainen ruotsinkielinen runoilija, kirjailija ja toimittaja, jonka tuotanto on hyvin isänmaallista. Hän on ollut arvostettu myös Ruotsissa ja hänen tuotantonsa vaikutti suuresti koko ruotsinkieliseen kirjallisuuteen. Runoilijan poika, kuvanveistäjä Walter Runeberg teki tämän muistomerkin isästään Esplanadille vuonna 1885. Kuvattu 3.8.2006 (S&J).

Eteläsatamaa ja Kauppahalli:

I) Tämä Karhumäen veljesten vuoden 1935 tienoilla otettu ilmakuva Helsingin Eteläsatamasta toimii upeana tienavaajana seikkailullemme Helsingissä.

Vertailuksi samoilta Eteläsataman alueilta kuvapostikortti vuoden 1928 tietämiltä - tiedot puuttuvat.

('SA', 8.4.2008): Jos katsotte tuota nyk. Ruotsin suurlähetystöä Pohjoisesplanadi 7:ssa (toinen rakennus tuosta Kauppatorin obeliskista oikealle), niin huomaatte, ettei rakennus ole vielä nykyisessä asussaan. Antti Mannisen Puretut talot -kirjassa sanotaan sivulla 16, että suurlähetystön teettämät korjaus- ja muutostyöt valmistuivat 1924. Kuva lienee siis 1920-luvun alusta.

Höyryveturi Kauppatorilla joskus 1900-luvun alulla. Veturi näyttäisi olevan C-luokan tavarajunaveturi, kuvasi Gustaf Sandberg (SLS, lisenssi, OK).

Kauppatorilla joskus 1900-luvun alussa ~ kuvasi Gustaf Sandberg (SLS, lisenssi, OK). Kirjasta 'Helsingfors i ord och bild'.

Kalanmyyjiä Kauppatorilla 1907 (Signe Brander). Kalaa säilöttiin jään alla sumpuissa - kuva kirjasta 'Sörkan rysäkeisarit', Eero Haapanen, SKS, 2013.


Kauppatorin näkymää maaliskuussa 2006. 'UPM Kymmene'-rakennus antaa oman leimansa miljöölle (kuva: 'S&J' ~ 8.3.2006). Nykyisen pörssiyhtiö UPM:n pääkonttorin 5-kerroksinen kulmatalo valmistui v.1912 (arkkitehti Karl Lindahl).Torinkulmassa olevaa pientä venesatama-aluetta kutsutaan herttaisesti 'Kolera-altaaksi'.

Tässä kuvassa sama paikka 'Eteläranta 18' kuvattuna ennen 1950-luvun alkua, jolloin keskimmäinen rakennusosa purettiin. Puretun osan oli piirtänyt Valter Thomé (1909). Sen keskellä oli julkisivussa yksi parveke.
Puretun rakennuksen liikekylteistä erottuvat seuraavat tekstit: 'H.Elmgren & Co', 'Advokatbyrl Sjöholm & Westerholm, Asianajotoimisto' ja 'Kahvila - Cafe).
Kuvan vasemmassa reunassa olevassa kolmannessa matalimmassa osassa erottuu liiketeksitin loppuna: '----gren ; Ship Chandler'. Tämä Carl Ludwig Engelin 1830-luvulla suunnittelema kaksikerroksinen klassinen empirerakennus on yhä paikallaan (Ravintola Sundmans).
Toisen maailmansodan jälkeen Thomen piirtämä keskiosa purettiin ja paikalle valmistui v.1952 Ole Gripenbergin piirtämä korostetun yksinkertainen toimistotalo - graniittijulkisivussa kuin ruudukkona seitsemän kerrosta pieniä, yksitoikkoisia ikkunoita.

Tässä 8.3.2006 otetussa kuvassa ('S&J') näkyy oikeassa reunassa v.1952 valmistunut Ole Gripenbergin toimistorakennus ja sen vasemmalla puolella keltainen Carl Ludwig Engelin 1830-luvun kaksikerroksinen empiretalo. Rannan erillinen tiilirakennus on kauppahalli. Sen takaa näkyy 'Palace'-hotelli.

Lähempi yksityiskohta edellisestä kuvasta (8.3.2006 - 'S&J'). Engelin keltaisen empiretalon vasemman puoleisen, korkeamman talon päädyssä on 'Ravintola Sundmansin' mainos ('vuodesta 1812'). Punaisen talon harjalla lukee 'Taivas' ja vasemman reunan vaalean kivitalon liiketeksti on 'Hsh Nordbank'.

Samaa katunäkymää kuvattuna 8.3.2006 - Ole Gripenbergin piirtämä toimistotalo näkyy nyt kokonaan ('S&J').

Kauppahallin kulmilla , kauppatorin laiturissa kalakauppa sujuu kuin siimana 1930-luvulla (Aho & Soldan).

Kauppahallin kulmilla 1910-luvun alkupuolilla.

Kauppahallin kulmilla ruokatarjoilua pitkien pöytien ääressä 1890-luvun lopulla - kuvan tekijästä ei ole tietoa.

Kauppahalli kuvattuna 8.3.2006 kauppatorin puolelta ('S&J').

Kauppahallin sisänäkymä kuvattuna 8.3.2006 hämäränä talviaamuna ('S&J').

Kauppatoria ja Eteläsatamaa

J) Havis Amanda on kuvanveistäjä Ville Vallgrenin Pariisissa vuonna 1906 muovailema pronssipatsas ja suihkulähde Helsingissä Kauppatorin laidalla. Alkuperäiseltä nimeltään se on Merenneito. Patsas symboloi merestä nousevaa Helsinkiä. Tämä postikorttikuva on peräisin Seppo Turkin kokoelmista - Vesa Häkkinen välitti käyttöömme huhtikuussa 2013 - kiitos. Kortin kuvaaja: Volker von Bonin (Kuvataide 691/10).


Tässä kuvassa Helsingin kauppatori ja Eteläsataman laiturit yhdessä tasaisen pilviverhon takaa pilkistävän aamuauringon kanssa luovat erikoisen tunnelman verrattuna saman paikan kesäiseen vilskeeseen - 8.3.2006 ('S&J').

Alimman kuvan oikeassa reunassa erottuu Uspenskin katedraali ja sen vierellä v.1962 valmistunut, Alvar Aallon suunnittelema 'surullisenkuuluisa' Enso-Gutzeitin pääkonttorirakennus. Molemmat kuvat 8.3.2006 ('S&J').

Arkkitehti Toivo Pajunen (= Matti Oravisto) on jäänyt yksin Kauppatorille, ruotsalainen muotisuunnittelija Anne Englund (= Harriet Andersson) on kyllästynyt Helsinkiin ja Toivoon - ja lähtenyt. Kyseessä on Jörn Donnerin elokuva 'Täältä alkaa seikkailu' (1965). Taustalla oikealla Enso-Gutzeitin pääkonttorirakennus (Alvar Aalto, 1962) ja keskellä Uspenskin katedraali (A.Gornostajev, 1868). Vasemmalla keisarinnan kiven jalusta. Carl Ludwig Engelin suunnittelema obeliski pystytettiin v. 1835 keisari Nikolai I:n ja eritoten hänen puolisonsa Alexandra Feodorovan kesäkuussa 1833 toteutuneen Helsinki-vierailun muistoksi. Etkö muista, että kutsuin sinua keisarinna Anneksi, kysyy Toivo Annelta. Valokuva: Paul Apoteker-Hamilton Millard.

Olin 13-vuotiaana ollut kameran kanssa samoilla paikoilla tallentamassa näkymiä kauppatorin kulmilta - kuvattu keväällä 1967.


'J.L.Runeberg'-laiva Kauppatorin liepeillä laiturissa kuvattuna 3.8.2006 ('S&J').

Katajanokalle johtavilta silloilta vielä näkymä Kauppatorin suuntaan - 3.8.2006 ('S&J').

Presidentinlinna kuvattuna 3.8.2006 ('S&J').

(Wikipedia, 2011) Presidentinlinna on Suomen tasavallan presidentin edustusasunto Helsingissä Kauppatorin laidalla. Talo edustaa enimmäkseen pietarilaissävytteistä empiretyyliä. Presidentinlinnassa järjestetään joka vuosi 6. joulukuuta itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto, joka on vuosittain suurin tapahtuma kävijämäärältään linnassa.
Arkkitehti Pehr Granstedt suunnitteli talon alkujaan 1814 varakkaan Heidenstrauch-suvun kauppiastaloksi ja asunnoksi. Kolmikerroksisen rakennuksen ensimmäinen kerros oli varattu kaupankäyntiä varten, toinen Heidenstrauchien omaksi asunnoksi ja kolmas kerros oli jaettu pieniksi vuokrahuoneistoiksi.
Heidenstrauchit ehtivät asua kauppakartanossaan vain 17 vuotta, kunnes Suomen senaatti osti talon vuonna 1837 Venäjän keisareiden Suomen palatsiksi. Kauppaa edelsi vuosia kestänyt suunnitteluvaihe, jolloin palatsia oli suunniteltu sijoitettavaksi milloin minnekin päin Helsinkiä, mm. Tähtitornin vuorelle ja Katajanokan vuorelle. Suomeen Berliinistä tuotu Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehti Carl Ludvig Engel olisi halunnut rakennuttaa keisarille uuden palatsin joko Esplanadin puiston päähän Kauppatorin länsipuolelle taikka Katajanokalle. Keisari ei kuitenkaan lämmennyt Engelin ajatuksille, vaan määräsi Heidenrauchien kauppiaskartanon ostamisesta valtiolle.
Rakennusta muutettiin ja laajennetiin huomattavasti Engelin suunnitelmien mukaan 1843. Rakennusta kutsuttiin nyt virallisesti nimellä "keisarillinen palatsi Helsingissä". Palatsin ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin palatsin keittiöt sekä henkilökunnan asuintilat. Toisessa kerroksessa eli pääkerroksessa sijaitsivat keisarin vastaanottotilat ja osa keisarillisista makuuhuoneista, sekä kolmanteen kerrokseen ulottuvat suuri ja pieni ruokasali sekä tanssisali. Palatsin kolmannen kerroksen makuuhuoneet varattiin keisarille ja tämän lähiseurueelle, ja sieltä oli myös kulku pienelle näköalatornille.
Linnan laajennusta suunniteltiin useampaan otteeseen 1800-luvun loppupuolella, mutta vasta vuonna 1907 rakennettiin suurempi valtiosali odotushalleineen arkkitehti Johan Jacob Ahrenbergin suunnitelmien mukaisesti.
Ensimmäisen maailmansodan aikana palatsi toimi sotasairaalana, jonne voitiin sijoittaa 200 rintamalla haavoittunutta sotilasta. Venäjän vallankumouksen aikana se toimi venäläisen sotilas- ja työläisneuvoston päämajana. Vuoden 1918 sisällissodan aikana talossa oli saksalaisten ja myöhemmin suomalaisten esikunta. Sisällissodan jälkeen rakennusta kaavailtiin Suomen kuninkaan linnaksi, jolloin rakennuksesta alettiin puhua "linnana". Se ehdittiin jopa osittain sisustaa tähän tehtävään.
Vuosina 1919–1921 talon kolmannessa kerroksessa oli Suomen ulkoasiainministeriö. Presidentinlinnaksi rakennus kunnostettiin vuonna 1921. Tällöin esimerkiksi ortodoksinen kirkkosali linnan toisesta kerroksesta purettiin ja paikalle rakennettiin kirjasto. Kirkkosalin kirkkoesineet lahjoitettiin vanhainkoti Helenaan, jossa ne ovat edelleen aktiivikäytössä.
Presidentin virka-asunto sijaitsi alun perin presidentinlinnassa. Linnassa ovat asuneet perheineen Kaarlo Juho Stlhlberg, Lauri Kristian Relander, Pehr Evind Svinhufvud, Kyösti Kallio, Risto Ryti sekä Juho Kusti Paasikivi. Vuonna 1940 Tamminiemi lahjoitettiin presidentin virka-asunnoksi; Ryti ja C. G. E. Mannerheim asuivat siellä, kun taas Paasikivi vietti koko presidenttikautensa linnassa. Urho Kekkonen muutti presidenttikautensa alussa 1956 Tamminiemeen, jossa hän asui kuolemaansa 1986 asti ja josta tehtiin myöhemmin museo. Mauno Koivisto asui presidentinlinnassa, kunnes uusi virka-asunto Mäntyniemi valmistui 1993. Presidentti voi kuitenkin itse päättää missä edustusasunnoista asuu.


Presidentinlinnan ympäristöä kuvattuna kaksiosaisessa postikortissa. Kyseinen postikortti on peräisin Seppo Turkin kokoelmista - Vesa Häkkinen välitti käyttöömme huhtikuussa 2013 - kiitos. Kortin julkaisija: 'PR Kortti - kustannus ja tuonti'. Kortti on kulkenut - leimattu 17.4.1989.

Presidentinlinna kuvattuna 3.8.2006 ('S&J').

Kauempaa etelästä - Tähtitorninmäeltä - kuvattu postikorttinäkymä. Kortti on kulkenut 29.7.1964. Ainoat kortin tiedot: Curteichcolor * 3-D natural color reproductions (reg. U.S.A.). Minulle kuvasta tulee mieleen lähinnä Komisario palmu-elokuvat ja lähtevät autolautat.

Tähtitorninmäeltä Eteläsatamaan tämäkin kuva - kirjasta 'Suomen kaupungit' (Claire Aho, 1958). Makasiineissa eroja edelliseen.

Helsingin Eteläsatamaa kauppatorin ja tuomiokirkon suuntaan - kuvattu 3.6.21982 ('S&J').

Höyrylaiva ”Östra skärglrden” kauppatorin tienoilla 1900-luvun alkupuolilla. Kirjasta 'Helsingfors i ord och bild'. ~ foto: Gustaf Sandberg (SLS ~ lisenssi, OK).

Panoraama Tähtitorninmäeltä Eteläsatamaan ja Katajanokalle (1890-1910), Foto: Charles Riis & Co. (lisenssi, OK), kirjasta 'Helsingfors i ord och bild', Svenska litteratursällskapet i Finland, 2012.

Norrménin talo (Theodor Höijer -1897) * Enson pääkonttori (Alvar Aalto) tilalle v.1962.

K) Suomalaisen arkkitehtuurikeskustelun 'ikuinen kuumaperuna' on ollut tämän Theodor Höijerin v.1897 suunnitteleman 'Norrménin talon' purku v.1960 ja sen tilalle v.1962 rakennettun Alvar Aallon Enson pääkonttorin synnyttämä ristiriita.
Alfred Norrmén oli Pohjoismaiden Yhdyspankin pankinjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Hänen hinkunsa oli saada rakennuksensa mahdollisimman lähelle Senaatintoria. Uspenskin katedraalin viereltä löytyi sopiva tila ja paikalle valmistui v. 1897 punatiilinen, kivijalkakerros mukaan laskien nelikerroksinen talo, jonka seinissä oli rappauskoristelua. Oheinen kuva on otettu valmistumisvuonna.
Talon ikkunoissa oli runsaasti värillisiä lyijylasi-ikkunoita, jotka kuitenkin rikkoutuivat myöhemmin ilmapommituksissa.
Talossa oli kussakin kerroksessa vain yksi asunto, jossa oli yksitoista huonetta ja keittiö. Talon kivijalkakerroksessa asui palvelusväkeä. Norrmén itse asui talossa kuolemaansa saakka (v.1942).
Talossa toimi Neuvostoliiton valvontakomissio vuodet 1945-47. Talo jäi sen jälkeen virastokäyttöön, kunnes Enso-Gutzeit osti talon kaikki osakkeet v.1959 ja purki rakennuksen heti seuraavana vuonna. Alvar Aalto suunnitteli uuden Enson pääkonttorin ja johtavimman arkkitehtimme arvovaltaa ei kai kukaan 'uskaltanut ajoissa' kyseenalaistaa. Julkinen vastustus alkoi vasta rakennuksen valmistuttua. Kaupungin hallitus- ja lautakuntakäsittelykierroksilla ei projektin yhteyteen kirjattu yhtään eriävää mielipidettä.
Suomen mittapuun mukaan loistokas palatsi tuhottiin nuijan kopautuksella. Aallon valkoinen laatikko Uspenskin katedraalin edessä on ollut pian 50 vuotta Helsinkiin laivoilla saapuvien turistien ensimmäinen kosketus suomalaiseen arkkitehtuuriin.

Tapio Jokinen oli (20.9.2012) löytänyt Suomen Kuvalehden 4.12.1959 ilmestyneestä numerosta (#49) K.Mannisen kuvan ja tekstin 'Norrménin linnasta'. Kuvassa näkyy rakennuksen kattoreunoilla kahdesti teksti 'HUOLINTAKESKUS'.

(Tapio Jokinen, sähköposti 20.9.2012): Enso-Gutzeitin pääkonttori valmistui presidentin linnan naapuriin 1962. Sen tieltä purettiin Theodor Höijerin suunnittelema talo, jota kutsuttiin rakentajansa mukaan Norrménin linnaksi. Se oli 1800-luvun uusrenessanssityyliä edustanut rakennus, joka punatiilisenä sopi takana nousevan Uspenskin katedraalin eteen hyvin.
Aallon luomuksesta ei voi sanoa samaa. Hän sijoitti sen periaatteessa samaan mittakaavaan kauppatorin varren uusklassisten rakennusten kanssa. Mutta marmorinen kehikko nousee naapureitaan selvästi kookkaampana kanavan viereltä. Rakennus pyrkii vakuuttaamaan katsojan siitä, että kyseessä on merkittävä kansainvälisen luokan suuryritys. Alkujärkytyksen jälkeen Enso-Gutzeitin taloa kritisoitiinkin myös pääomayhteytensä takia. Kuinka oli mahdollista, että metsäyhtiö sai toimitilat niin keskeiseltä paikaltaja vielä niin mahtipontisessa muodossa? Aikansa arkkitehtuurikritiikille oli samantekevää, oliko kyseessä valtionyritys vai yksityinen. Kenties keskeisenä syynä Aallon parjaamiseen on kuitenkin hänen röyhkeäksi koettu luonteensa. Kerrotaan, että Aalto halusi laajentaa Enso-Gutzeitin taloa etelään rahapajansuuntaan. Tarinan mukaan Museoviraston silloinen ylijohtaja C.J. Gardberg joutui toppuuttelemaan Aaltoa, joka vaati “tuon keskinkertaisen saksalaisen arkkitehdin keskinkertaista rakennusta purettavaksi”. Tarua tai totta? Enson talon eteläpuolella ei ole yhtään ikkunaa. Surullista että mennyt aikakausi ei osannut antaa vanhalle rakennukselle mitään rakennustaiteellisia arvoja Helsingin kaupunkikuvassa vieläpä noin keskeisellä paikalla.

Katajanokalla::

L) Tuntemattoman kuvaajan v.1952 ottama näkymä Katajanokalta - 'Norrménin talo' vielä paikallaan (purettiin v.1960). Rahapaja kuvan keskialueella. Rautatiekiskoja näkyy kuvassa myös.

G.Lönnqvist kuvasi vuoden 1914 tammikuussa tämän lumiviimaisen kuvan Katajanokan sillalta. Taustalla Kanavakatu.


"Tenu-Taneli" (Joel Rinne) vei maalta junalla Helsinkiin äitiään etsimään tulleen Pikku-Matin (=Veli-Matti Kaitala) yöksi suojaan "Grand Hotel Manalaan" eli yömajaksi muutettuun väestönsuojaan. Kohtaus on elokuvasta 'Pikku-Matti maailmalla' (Edvin Laine, 1947), kuvauspaikka on Katajanokan pommisuojan edusta osoitteessa Kanavakatu 1.

GoogleMapsin verrokkikuva vuodelta 2013 samaisen Katajanokan pommisuojan edustalta - Kanavakatu 1.


Uspenskin katedraali Katajanokalla:

Katajanokalla sijaitseva Uspenskin katedraali ~ kuvasin (13-v.) keväällä 1967. Kamera oli Coca-Colan mainoskampanjan hyvin halpa Agfa Iso Rapid.

Sam Segar kuvasi vuonna 2005: Uspenski Russian Orthodox Cathedral, Helsinki, lisenssi OK.

(Wikipedia, joulukuu 2013): Uspenskin katedraali eli Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraali on Helsingin ortodoksisen seurakunnan sekä samalla Helsingin hiippakunnan pääkirkko eli katedraali. Punatiilinen kirkko sijaitsee Helsingin keskustassa Katajanokan kalliolla. Uspenskin katedraali on Pohjois- ja Länsi-Euroopan suurin ortodoksinen kirkko. Se on myös suosittu turistikohde, jossa käy vuosittain jopa puoli miljoonaa vierailijaa.
Kirkon nimi tulee slaavikielisestä sanasta uspenie, joka merkitsee poisnukkumista (kuolemista). Katedraali onkin pyhitetty Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen muistolle, jonka muistopäivää vietetään 15. elokuuta. Katedraalin on suunnitellut kuuluisa venäläinen kirkkoarkkitehti, akateemikko Aleksei M. Gornostajev. Kirkon arkkitehtuurissa on vahvasti vaikutteita 1500-luvun venäläisestä kivikirkosta, joka sijaitsi Moskovan lähellä Kolomenskojessa. Uspenskin katedraali on rakennettu vuosina 1862–1868 pääasiassa lahjoitusvaroin ja vihitty käyttöön 25. lokakuuta 1868.
Katedraalin kupeessa olevan Katajanokanpuiston on suunnitellut Svante Olsson. Puiston istutustyöt aloitettiin vuonna 1897. 1960-luvulla katedraalia kunnostettiin ja sen kupolit kullattiin, ja korjaustyö valmistui kirkon satavuotisjuhliin 1968.
Kirkon kupolit päällystettiin 24 karaatin kullalla uudestaan vuodesta 2004 alkaen, ja kultaustyö valmistui toukokuussa 2007. Kupolien juuriosien rst-rungot ovat peräisin 1960-luvulta. Kuparipellit uusi metalliseppä Antero Flander Rautalammilla; ristit ja niiden alla olevat pallot ja suurimman kupolin kuparipellitys jäivät käyttöön vanhoista osista. Kultaustyön suorittivat kultaajamestari Harri Virtanen ja kultaajamestari Raimo Snellman työryhmineen. Kupolityö kultauksineen kokonaisuudessaan maksoi noin 500 000 euroa, joista lahjoituksina saatiin 170 000 euroa. Vuonna 2005 kunnostettiin ja asennettiin paikalleen viisi kupolia. Loput kupoleista nostettiin takaisin paikalleen 4. kesäkuuta 2007 alkaen.
Pohjoisseinälle oli sijoitettu ihmeitätekeväksi sanottu ikoni, Kozelštšanin Jumalanäiti, joka on tuotu kirkkoon Viipurin Sorvalista. Ikoni on koristeltu helmin, ja sen suojalasin alla on monia kiitokseksi saatuja koruja ja ristejä. Ikoni varastettiin aamuyöllä 9. kesäkuuta 2010. Kirkkoon oli murtauduttu ja yritetty viedä myös toinen ikoni. Poliisi piti varkautta tilaustyönä ja epäili varastetun ikonin päätyneen ulkomaille - lähinnä itäiseen Eurooppaan -, koska sen myymistä Suomessa pidettiin käytännössä mahdottomana. Kozelštšanin Jumalanäiti löydettiin kuitenkin maastokätköstä läheltä Turkua helmikuussa 2011, kun varkaudesta rangaistustaan istuva mies kertoi sijainnista oma-aloitteisesti.


Katajanokalle johtava silta Kauppatorin puolelta kuvattuna 3.8.2006 ('S&J').

Kanavanrannassa Katajanokan länsireunassa 'Ravintola Sipuli' kuvattuna 3.8.2006 ('S&J').


Satamakadun ja Luotsikadun kulmaus (takana oleva rakennus yhä pystyssä v.2014). Punakaartilaisia vankeja kuljetetaan Satamakadulla 13.3.1918 Viaporiin vietäväksi (kuva: HKM - julkaistu kirjassa 'Missä kuljimme kerran' - Kjell Westö, Otava, 2006).


Salakuljettajilta takavarikoitua spriitä Katajanokan Pohjoissatamassa vuonna 1924. Vasemmalla tulin vartiolaiva Wanda, oikealla virolainen Sade - kuva kirjasta 'Sörkan rysäkeisarit', Eero Haapanen, SKS, 2013.

M)
Kuvasin Aleksanterin teatterin - silloisen oopperatalon - keväällä 1967 (Bulevardi 23-27).

Mannerheimintien näkymä 8.3.2006 (S&J) - kuvattu Forumin kohdilta etelään. Taaempana vasemmalla Stockmannin tavaratalo.

Forumin kauppakeskuksen kulma (Simonkatu): :

N) Vanhan linja-autoaseman aikaa, linjurilaitureita vielä avolumessa maan päällä - kuvattu 8.3.2006 (S&J). Takana Forumin kulma ja Simonkatu.

'Forum'-kauppakeskuksen sisänäkymiä - molemmat kuvattu 8.3.2006 (S&J).

Sisänäkymä kauppakeskus Forumista 3.8.2006 (S&J).

Kauppakeskus Kampin ympyriäistä, modernia arkkitehtuuria - 3.8.2006 (S&J).

Kauppakeskus Kampin liukuportaita korkeuksissa - 3.8.2006 (S&J).

Keilahalli valotehosteineen Kampin ylimmissä kerroksissa - 3.8.2006 (S&J).

Kampin kauppakeskukselta näkymä Tennispalatsille (Taidemuseo Tennispalatsi * Kulttuurien museo) ~ 8.3.2006 (S&J).


Lasipalatsin sisäänkäynti kuvattuna 8.3.2006 (S&J). Kuvaushetkellä tiloissa oli Ravintola Lasipalatsin lisäksi toiminnassa mm. Proffice-henkilöstöpalvelu, Kaupunginkirjasto, työvoimatoimiston työnhakukeskus ja Eurooppa-Tiedotuksen aineistopiste.

Eduskuntatalo:

O) Seikkailin 13-vuotiaana (keväällä 1967) Eduskuntalon edustalla kuvailemassa Svinhufvudin patsasta.

Pehr Evind Svinhufvud (1861-1944) oli Suomen tasavallan kolmas presidentti 1931-37. Hän muodosti marraskuussa 1917 ns. itsenäisyyssenaatin, joka julisti Suomen itsenäiseksi joulukuun alussa. Hän myös johti lähetystöä, joka kävi vuoden 1917 lopussa Pietarissa hankkimassa kansankomissaarien neuvoston tunnustuksen Suomen itsenäisyydelle. Svinhufvudin muistomerkin tilasi Wäinö Aaltoselta P. E. Svinhufvudin muistosäätiö 1957 ja muistomerkki paljastettiin presidentin syntymän 100-vuotispäivänä 15.12.1961. Veistos on pronssia ja jalustakivi on punaista graniittia. P. E. Svinhufvud seisoo muistomerkissään vasen käsi pikkutakin taskussa ja oikea käsi nyrkkiä pöytään tukien. Aaltonen toistaa tässä teoksessaan samaa mallia, jota hän käytti samaan aikaan tekemässään K. J. Ståhlbergin muistomerkissa. Veistos on 1900-luvun alkupuolen suomalaisen muistomerkkiperinteen tyypillinen näköispatsas.

Mannerheimintien ja Arkadiankadun risteyksen tienoilla raitiovaunujen ja autojen menoreitit risteilevät - taustalla eduskuntatalo. Kuvattu 8.3.2006 (S&J).

Eduskunta toimi 1930-luvun alkuun tilapäistiloissa. Vuodet 1907–1910 istunnot pidettiin Helsingin VPK:n talossa Hakasalmenkadulla (nyk. Keskuskatu) ja 1910–1930 Heimolan talossa Hallituskadulla (nykyisin Yliopistonkatu) Vuorikadun kulmassa. Molemmat rakennukset on sittemmin purettu. Valiokunnat sekä eduskunnan hallinto-osasto ja kirjasto toimivat Säätytalossa, jonka laajentamista eduskuntataloksi pidettiin pitkään yhtenä vaihtoehtona. Vuonna 1924 järjestettiin kilpailu eduskuntatalon sijainnista. Paikaksi valittiin Tähtitorninmäen sijaan kallioinen Arkadianmäki Läntisen viertotien (nyk. Mannerheimintie) varrella Etu-Töölössä. Seuraavana vuonna järjestettiin eduskuntatalon suunnittelukilpailu, jossa voiton vei arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksellaan Oratoribus (latinaa, tarkoittaa Puhujille). Kilpailuehdotuksen varsinainen laatija, arkkitehti J. S. Sirén, sai lopullisen suunnittelutyön hoidettavakseen. Talon rakennustyöt aloitettiin 1926 ja se valmistui vuonna 1931. Käyttöön Eduskuntatalo vihittiin 7. maaliskuuta 1931. Koko suunnittelu- ja rakennustyön ajan Sirénin lähin apulainen oli arkkitehti Arvo Muroma. Suunnittelua varten perustetussa piirustuskonttorissa työskentelivät myös arkkitehdit Hugo Borgström, Risto Luukkonen sekä Sirkka Koskela. Rakennustyömaan vastaavina mestareina toimivat aluksi Kaarlo Angervuori ja myöhemmin Oskari Tuominen.

Mannerheimintien varrella Eduskuntatalo kuvattuna 3.8.2006 (S&J). Kangasniemeläinen runoilija Otto Manninen kirjoitti runon eduskuntatalon vihkiäisiin 7.3.1931:
Ne nousi pystyt pylväät, / jäsentyi järkäleet./ On haaveen harjat ylväät / kiviksi kiintyneet./ Ne kantaa voimakkaina nyt siniristiään.
--- On ylhä ulkokuori, / niin olkoon ydin myös. --- Pyhättö Suomen kunnon / ja Suomen kunnian, / totuuden, omantunnon, / lain lahjomattoman ...
--- Jokainen sana väärä / ja turha täältä pois, / ett' ylhä silmämäärä / vain Suomen onni ois!

Presidentti Kyösti Kallion patsas Eduskuntatalon liepeillä ~ 3.8.2006 (S&J). Kyösti Kallion patsas , hänen poikansa Kalervon työ, paljastettiin vuonna 1962.

Helsingin keskustan vanhempaa rakennuskantaa:

1.

P) Tämän kuvaruudun valokuvat Helsingin keskustan vanhemmanpuoleisista kerrostaloista ovat kaikki otetut 8.3.2006 - kuvat: S&J. Ensimmäinen kuva taisi olla vastapäätä 'Vanhaa kirkkoa' kadun toisella puolella.
Kuvattujen talojen tarkat osoitesijainnit eivät enää ole muistitallessa - rajoittuvat keskustan alueelle Lönnrotinkatu-Runeberginkatu-Museokatu-Mannerheimintie eli lähinnä ilmeisesti Kamppia ja Etu-Töölöä.

2.

(Kauko Jokinen, sähköposti 5.11.2013): Runeberginkatu 4.

3.

(Kauko Jokinen, sähköposti 5.11.2013): Tunturikatu 4 ja 6.

4.

Tunturikadun, Cygnaeuksenkadun ja Nervanderinkadun risteyskohta.

5.

(Kauko Jokinen, sähköposti 5.11.2013): Cygnaeuksenkatu 2.

6.

7.

8.

Kuvan 7. ja 8. porttikäytäväkuvat läheltä Temppelinaukion kirkkoa.

Töölönlahden rannoilla:

Q) Töölönlahden näkymä kesäiltana 3.8.2006 (S&J) aseman ratapihan suuntaan itään.

Hesperianpuistoa ja Finlandia-talon kattorakennelmia - 3.8.2006 (S&J).

Alvar Aallon suunnittelema Finlandia-talo kuvattuna 3.6.1982 (S&J), kongressi- ja tapahtumakeskus Helsingin keskustassa - valmistui 1971. Finlandia-talo on kokonaistaideteos, joka on pieniä yksityiskohtia myöten Aallon käsialaa. Talo suunniteltiin vuonna 1962 ja rakennettiin vuosina 1967–1971. Kongressisiipi puolestaan suunniteltiin vuonna 1970 ja rakennettiin vuosina 1973–1975.

Töölönlahden rantapuistossa (Hesperianpuistoa) pelattiin 1980-luvun alkupuolella ankarat shakkiottelut 'puistoshakkilaudalla' - kuvattu 3.6.1982 (S&J). Tämän ottelun pelaajien kehonkieli kertoi heidän kiistatta kuuluneen reviirinsä kärkihierarkiaan - peli päättyi remissiin eli tasapeliin. Myöhemmin paikalla käydessäni shakkialue on välillä ollut jo täysin hungingolla ja välillä taas käyttökuntoon elvytettynä (2006). Nykytilaa en tiedä.

Helsingin urheiluelämää:

R) Kuvasin Helsingin Olympiastadionin Pallokentän puolelta keväällä 1967.

HJK-FC Inter käynnissä silloisella Finnair Stadionilla 3.8.2006 (S&J) - sittemmin Sonera Stadion.

S) Siltasaarenkatua, Pitkäsilta ja pohjoisessa erottuu myös Kallion kirkko - molemmat kuvattu 9.7.2009 (S&J).

Hakaniemen tori Pitkänsillan pohjoispuolella ~ molemmat kuvattu 9.7.2009 (S&J).


Hakaniemen rantamaisemia kuvattuna 4.8.2006 (S&J) kaukaa Töölönlahden takaa.

Helsinki-sivuillemme #2 #3 #4 #5 #6 #7

Suomi-sivustomme etusivulle.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)