|
Hämeenlinna teatterikaupunkina:

I)
Hämeenlinnan vanha työväentalo, teatteriravintola ja hotelli kuvattuna v.1910 Birger Jaarlin kadun ja Itäisen Linnankadun kulmassa (kuvaaja: Enok Rytkönen). Kuvan lähetti J.Pyytövaara, 13.3.2012.

Samainen Teatteriravintolantalo, joka valmistui jo 1800-luvun puolivälissä - Ruotsista tullut ravintoloitsija Nordin aloitti rakennuksessa liiketoimintansa (kiertäviä esiintyjiä). Rakennus siirtyi v.1919 Työväenyhdistyksen omistukseen ja teatterista tuli Työväen teatteri, kunnes omistussuhde taas vaihtui ja rakennuksessa toimi Hämeenlinna kaupunginteatteri vuoteen 1975 asti, jolloin rakennus purettiin.
Rakennuksessa toimineen teatterin kuuluisimmat johtajat olivat Lauri Leino (1949-59) ja Fritz-Hugo Backman (1963-65). Kuvan lähetti J.Pyytövaara, 13.3.2012.
Kävin Hämeenlinnassa armeijan vuosien 1974-75 aikana ja kävin sen aikana kerran paikallisessa teatterinäytöksessä (ilmeisesti aivan vuoden 1975 alussa) - näytelmän nimeä en muista. Mitä ilmeisimmin kyseinen teatteriesitys ehdittiin pitää tässä rakennuksessa, jonka kanttiinitiloissa tuli myös muutaman kerran käytyä tuulettumassa iltalomien aikana läheiseltä Linnan kasarmilta. Kyseisen rakennuksen paikalla jököttää nykyisin persoonaton punatiilinen kerrostalo.
(Häme-Wiki, 2012): Historia:
Ennen 1900-luvun vaihdetta hämeenlinnalaisten teatterinnälkää tyydytettiin vierailevilla seurueilla. Merkkitapauksia kaupungissa olivat Kaarlo Bergbomin teatterin vierailut. Hämeenlinnan ensimmäinen vakinainen oma teatteriseurue, Hämeenlinnan Työväenyhdistyksen Näyttelijäseura, perustettiin vuonna 1903. Jo seurueen alkutaival oli kiireinen, sillä näytäntökauden 1903-1904 aikana esitettiin kaikkiaan parikymmentä eri näytelmää. Paineet olivat kovat, sillä kilpailijaksi saatiin ”elävät kuvat”, näyttelijöistä oli pulaa ja yleisö piti enemmän hupailuista kuin vakavista näytelmistä. Nämä seikat johtivat ensimmäinen vakinaisen teatterin syntyyn vuonna 1909, kun seura muutettiin Työväen Teatteriksi.
Syksyllä 1912 nimi muutettiin Hämeenlinnan Työväennäyttämöksi ja teatteri alkoi maksaa säännöllistä palkkaa johtajalleen. Vuosien varrella suosittuja näytelmiä olivat mm. Järviluoman Pohjalaisia ja Holbergin Jeppe Niilonpoika. Taiteellisesti merkittävä saavutus oli Gogolin Reviisori. Työväennäyttämöä kiusasivat jatkuvat rahahuolet. Rahallisen kannattavuuden ja taiteellisten vaatimusten ristiriita oli jatkuvasti keskusteluissa esillä.
Oma ammattiteatteri:
Sotien jälkeen harrastajateatterien kausi oli väistymässä ja ammattiteatterit odottivat vuoroaan. Hämeenlinnassakin nousi lehtien palstoilla esiin oman ammattiteatterin perustaminen kaupunkiin. Hämeenlinnan Työväen Näyttämöstä tuli vuonna 1947 Hämeenlinnan Työväen Teatteri. Katsojia riitti ja teatteri kehittyi, vaikka toimintaa työväentalolla hankaloitti tanssimusiikin jytke verhon takana. Vuonna 1956 nimi muuttui Hämeenlinnan kaupunginteatteriksi ja teatteri pääsi uudistettuun teatteritaloon. Johtajana toimi Lauri Leino. Teatterissa esiintyi monia nuoria näyttelijöitä, joista sittemmin tuli kuuluisuuksia. Vuoden 1955 näyttelijäkaartiin tulivat Lahja Wilen, Kaarlo Juurela, Anja Pohjola, Pekka Jalava ja Mirja Karisto.
Vuoden 1957 alusta teatteriin pestautuivat näyttelijöiksi Pertti Palo ja Ritva Valkama. 1950-luvun loppu ja seuraavan vuosikymmenen alku oli näyttämöllä eräänlaista tähtiaikaa. Yleisön valloitti esimerkiksi näytelmä Virtaset ja Lahtiset, joissa Valkama ja Palo esittivät päärooleja. Näytelmä keräsi mahtavat 10 000 katsojan yleisön. Vakavista näytelmistä suosittuja olivat Aleksis Kiven Lea sekä Chorellin Ruoho.
Vuonna 1959 oli vuorossa johtajan vaihdos, kun Rauli Lehtonen otti vastaan tehtävän. Hän korosti teatterin tehtävää sekä julistajana että viihdyttäjänä ja kuulutti ennakkoluulottomuuden perään. Hänen kautensa huipennus oli Väinö Linnan trilogiasta tehty Täällä Pohjantähden alla, johon musiikin sävelsi Tauno Marttinen. Isot teatterit vetivät esiintymään 1960-luvulla suuren osan suosituimmista näyttelijöistä. Televisio tuli teatterin kilpailijaksi, mistä seurasi katsojalukujen lasku.
Muutto Vanajaveden rantaan:
Teatteri muutti Vanajaveden rantaan vuonna 1976. Entinen Hopeakeskuksen varastotila, joka oli rakennettu vuonna 1967 muutettiin katsomoksi ja näyttämöksi. Seuraavana vuonna kaupunki kunnosti teatterin käyttöön läheisen jugend-huvilan, jonka oli rakennuttanut baijerilainen oluttehtailija Schmausser vuonna 1902.
|