Hämeenlinnan rautatiekulttuuria: A) Hämeenlinnan vanha rautatieasema rakennettiin vuonna 1861. Tämä kuva on 1800-luvun lopusta. Asema tuhoutui vapaussodassa v.1918. Hämeenlinnan vanha rautatieasema kuvattuna postikortissa noin vuonna 1910. Kuvan on ottanut Enok Rytkönen. Aseman piirsi Carl Albert Edelfelt. Vanha postikorttikuva Hämeenlinnan enismmäisestä asemasta - vuosiluku ja kuvaaja ei tiedossa. Kuvan oikeassa reunassa näkyy tavara-aseman kulmaus. Hämeenlinnan asemarakennus oli yksi kolmesta Helsinki-Hämeenlinna-radan asemasta, Helsingin ja Tikkurilan ohella, jotka oli rakennettu tiilestä. Ne kuten myös Turengin ja Hyvinkään asemat toteutettiin Edelfeltin suunnitelmien pohjalta. Näistä Helsingin rautatieasema purettiin uuden tieltä vuonna 1918 eli samana vuonna kun Hämeenlinnan asema paloi. Hyvinkään alkuperäistä asemarakennusta on sittemmin muutettu ja laajennettu huomattavasti. Alkuperäistä muistuttavassa asussa on Turengin asema sekä museokäytössä oleva Tikkurilan asema. Suomessa ei ollut aiempaa kokemusta rautatieasemarakennuksista, joten Edelfelt suunnitteli asemarakennukset osittain kansainvälisten esikuvien mukaan. Hän sai vaikutteita varsinkin Saksan romanttista klassismia edustavasta rautatiearkkitehtuurista. Tämä näkyy mm. rakennuskorkeuksien suurina vaihteluina sekä ikkunoiden ja ovien piirteissä. Edelfeltin asemasuunnitelmat jäivät kuitenkin lyhyeksi kokeiluvaiheeksi suomalaisen rautatiearkkitehtuurin historiassa. Myöhemmin asemat rakennettiin pienemmiksi ja hyötyrakentamisen periaatteiden mukaisesti tyyliltään yksinkertaisemmiksi. Matti Parkkosen kokoelmista (käyttölupa 2015-12-F, kiitos). Hämeenlinnan ensimmäinen rautatieasema tuhoutui 26.4.1918 sisällis/vapaussodan melskeissä. Oheinen kuva on ilmeisesti otettu seuraavana päivänä. Rakennus tuhoutui, kun kaupunkia valtaamassa olevien saksalaisten joukkojen ampuma tykistökranaatti osui ratapihalla seisseeseen punaisten ammusjunaan, joka räjähtäessään sytytti asemarakennuksen tuleen. Matti Parkkosen kokoelmista (käyttölupa 2015-12-F, kiitos): "01.08.1918 Lehtijulkaisusta "Säkeniä" ~ hupipiirros (?) Hämeenlinnan ensimmäisen, tuhoutuneen asemarakennuksen seuraajasta. 'RT' lähetti (8.2.2011) tämän kuvan Hämeenlinnan nykyisestä rautatieasemasta. Postikorttikuva Hämeenlinnan rautatieasemalta 1920- tai 1930-luvun ajoilta (kortista puuttuvat kaikki tiedot). Hämeenlinnan nykyinen rautatieasema Sakari Laipion kuvaamana v.1952. Matti Parkkosen kokoelmista (käyttölupa 2015-12-F, kiitos): Hämeenlinnan rautatieasemalla oli tulipalo 22.1.1984. Pohjoispään yläkerran asunnot tuhoutuivat. M.L.Pitkärannan kuvittama joulukortti (#2307) Hämeenlinnan rautatieasemalta (Huuto.net-myyntikohde, 1:20e).

Hämeenlinnan kouluhistoriikkia: B) Hämeenlinnan ruotsinkielinen yhteiskoulu - oppitunti menossa - kuvattuna 1900-luvun alkupuolella. Kuvan lähetti 'RT' 8.2.2011. Wetterhoffin 'tyttökoulu' (tavallaan myös 'työkoulu') vuosisadan vaihteessa. Kuvassa vasemmalla hattupäinen johtajatar Fredrika Wetterhoff itse (k. 1905), pihalla ja parvekkeella oppilaita. Takaoikealla siipirakennuksen ikkunalaudoillakin seisoo kuvauksesta kiinnostuneita oppilaita. Kuvan lähetti 'RT' 8.2.2011. 1800-luvun lopulla yhteiskunta muuttui nopeasti, niin myös koulut ja opetus. Kansakouluasetus annettiin vuonna 1866, ja Hämeenlinnan ensimmäisen kansakoulu perustettiin 1871. Tarjotakseen työläisten tyttärille mahdollisuuden hankkia ammatti ja toimeentulo, Fredrika Wetterhoff perusti vuonna 1885 "käsityökoulun työkansan lapsille", joka oli tarkoitettu kansakoulun käyneille tytöille. Koulu osoittautui menestykseksi ja sen toimintaa laajennettiin alkamalla kouluttaa kotiteollisuusopettajia. Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopisto tuli tunnetuksi ja on edelleen tunnettu koko maassa. Hämeenlinnan lyseo 1890-luvulla. Rakennus valmistui vuonna 1888. Kuvan lähetti 'RT' 8.2.2011.

Hämeenlinna perinteikkäänä varuskuntakaupunkina: C) Postikorttikorttikuva: Linnan kasarmin piha. Lähetetyssä kortissa erikoisleima 'Puolustusvoimat 75 v' (4.6.1993). Aloitin oman varusmiespalvelukseni juuri Hämeenlinnan 'Linnankasarmeilla' syksyllä 1974 ja siirryin sittemmin Parolaan. Alokasaikana kuvan esittämä piha tuli joka tuumalta tutuksi. Hallussani ei ole säilynyt ilmeisesti yhtään valokuvaa kyseisen elämänvaiheen ajoilta. Nuo kuvan tykit seisoivat paikoillaan varusmiesaikanani, mutta hevosia ei sentään silloin pihalla kirmaillut. Alokastupani sijaitsi takavasemmalla näkyvän tiilikasarmin ylimmässä kerroksessa. Oikealla näkyvä tiilirakennus oli palvelusaikanani täysin hylätty ja autio, jossa vierailin kai vain kerran jotain etsimässä, kylmä ja jää/lumihuurteessa lattiasta kattoon. 'Kasarmin kosketus'-kirja kertoo Hämeenlinnan Linnankasarmilla asuneiden lasten ja heidän vanhempiensa tarinan. Vanhimmat muistikuvat ajoittuvat 1920-luvulle ja tuoreimmat 1990-luvulle. Muistelujen ohella kirja taltioi kasarmin ja sen rakennustenhistorian sekä alueen ainutlaatuisen puutarha-arkkitehtuurin. Kasarmin kosketus peilaa myös ”Linnan henkeä”, sitä miten kasarmi on muovannut sen asukkaiden elämää ympäröivää yhteiskuntaa unohtamatta. Hämeenlinnan vanha kaupunki syntyi aikoinaan Linnankasarmin paikalle. Siksi tämä kirja on myös osa kaupungin kulttuuriperintöä. Tästä ilmakuvasta näkee selkeästi Linnankasarmin sijainnin heti Hämeen linnan pohjoispuolella (Tykistömuseo). Taustalla - varsinaisen kasarmialueen pihalla olevissa matalissa rakennuksissa oli mm. sauna, jossa 'paleltumisvaaran' takia löylyhuoneessakin istuttiin lenkkitossut jalassa. Vanajan vastarannalla kulkee näkösällä Helsinki-Tampereen rautatie - riipaiseva vapaudensymboli varusmiehille. Jouko Laitinen lähetti alkuperäiseen kuvatekstiimme korjauksen ja lisätietoja: (Jouko Laitinen, sähköposti 5.6.2011): Vanhaa linnaa, vankilaa, ja tykistömuseota esittävässä kuvassa keskellä etualalla oleva punatiilirakennus ei ole ent. naisvankila. Naisvankila toimi vanhassa linnassa ja aivan sen lähistölle rakennetuissa (nyttemmin osittain puretuissa) rakennuksissa. Naisvankilan toiminta linnan alueella päättyi 1972, kun Hämeenlinnaan valmistui uusi keskusvankila. Etualalla kuvassa oleva punatiilirakennus on vuonna 1871 valmistunut entinen lääninvankila. Siellä oli pääosin miesvankeja. Vankila oli ensimmäinen ns. sellivankila Suomessa. Aiemmin vankiloissa vangit olivat suurehkoissa yhteishuoneissa. Lääninvankilan toiminta päättyi 1990-luvun alkupuoliskolla ja lääninvankilan vangit siirrettiin Kylmäkoskelle valmistuneeseen uuteen vankilaan. Lääninvankilarakennuksessa toimii nykyisin vankilamuseo. Tämä sisäkuva on v. 1871 valmistuneesta entisestä lääninvankilasta, joka 1990-luvun alkupuolella muutettiin vankilamuseoksi. Kuva on vankilamuseon nettisivulta (kuvaajan nimeä ei ole mainittu). Vierailin vankilamuseossa vuoden 1994 paikkeilla. Vaikuttava kokemus äänitaustoineen ja seinille jätettyine kirjoituksineen ja piirroksineen. Vankikoppeihin pääsi tutustumaan sisälle - ja onneksi vielä uloskin heti halutessaan.

Hämeenlinnan Parolassa (Parolannummi) (Hattula) ~ varuskunta-alue: D) JR 56:n ensimmäinen keskityspaikka oli Parola, jossa rykmentin joukkoja oli 22.-29.6.1941. Kuvassa hartaushetki Parolassa ennen rautatiekuljetukseen siirtymistä. Etualalla III P:n upseereita Vuorisalmi, Uuno Heininen ja Erkki Luntamo. Kuva Erkki Luntamon albumista. Kuvassa lukee: Olemme retkellämme ehtineet jo Parolaan, jossa viikon majaillessa pidimme jumanlanpalveluksen.

Hanssin Jukka-lentokone kahvilana Hämeenlinnassa 1959-74: E) 'Hanssin Jukka'-niminen lentokone toimi Hämeenlinnassa turistinähtävyytenä vuosien 1959-74 aikana. Lentokoneeseen oli tehty kahvila. Tämän kirjoittaja vieraili 'Hanssin Jukka'-kahvilassa Porin kansakoulusta keväällä 1963 tehdyllä luokkaretkellä. Muistiin on jäänyt vain uuvuttava jonotus ulkopuolella ja täynnä väkeä ollut 'kahvilaputki', josta ei loppujen lopuksi 'vähemmän tärkeille asiakkaille' löytynytkään istumapaikkoja ja homma jäi sisälle kurkkaamisen asteelle. 'Käyttöarvoltaan' siis täysin sopimaton vierailukohde luokkaretkeläisille. Tultuani Hämeenlinnaan armeijapalvelukseen syksyllä 1974 'Hanssin Jukan' kahvila-aika oli ilmeisesti juuri päättynyt ja kone oli poistettu paikaltaan. Sen 'puuttumista' en kuitenkaan muista noteeranneeni, ilmeisesti en tuolloin enää koko konetta muistanut lainkaan olleenkaan linja-autoaseman lähettyvillä. Kuvat Hämeenlinnan museoarkiston kokoelmista. (Wikipedia, 2011): 'Hanssin Jukka' eli Douglas DC-2 (Douglas Commercial 2) oli 14-paikkainen kaksimoottorinen matkustajalentokone, jonka valmistuksen Douglas Aircraft Company aloitti vuonna 1934. Se oli tehtaan vastaus Boeing 247-matkustajakoneelle. Vuonna 1936 Douglas alkoi valmistaa suurempaa versiota, Douglas DC-3:a. Kuitenkin sekä hämeenlinnalaisille että myös eri puolilta kaupunkiin saapuneille matkailijoille Hanssin Jukka tuli tunnetuksi nykyisen Paasikiventien kohdalla lähellä linja-autoasemaa sijainneena kahvilana ja nähtävyytenä. Talvisodan aikana ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen järjesti koko Ruotsia kattavan kansalaiskeräyksen. Hänen isänsä Erik von Rosen oli lahjoittanut maamme ilmavoimille se ensimmäisen lentokoneenkin vuonna 1918. Von Rosenin järjestämän kerayksen tuotolla Suomen ilmavoimille saatiin hankituksi DC-2 lentokone, joka sai uudessä kotimaassaan nimen 'Hanssin Jukka'. 'Hanssin Jukka' oli valmistunut 5. tammikuuta 1935. Kone palveli sekä talvi- että jatkosodassa kuljetuskoneena ja täytti nämä tarpeet erinomaisesti. Kuitenkin talvisodan aikana koneen piti suorittaa yksi pommituslento, mutta sen teko kuitenkin keskeytettiin. Toiseen koneen moottoreista oli tullut vika. Tämän aiotun pommituslennon aikana koneen ohjaana piti toimia itse kreivi von Rosen. Ilmavoimien palveluksessa Hanssin Jukka lensi viimeisen lentonsa 1950-luvun puolivälissä. 'Hanssin Jukan' kahvila toimi vuosien 1959-74 aikana. Tähän ahtaaseen kahvioon ei luokkaretkeläisillä keväällä 1963 ollut sijaa. (Wikipedia, 2011): Lennettyään viimeisen lentonsa Hanssin Jukka määrättiin romutettavaksi, koska sillä ei ollut enää omaa roolia puolustusvoimien kalustossa. Kutenkin hämeenlinnalainen lentomestari Osmo Rantala omasi erilaisen näkemyksen koneen kohtalosta. Hän neuvotteli kaupat puolustusministeriön kanssa ja osti lentokoneen. Samalla Rantala osti myös toisen DC-2 koneen eli Ison-Antin, joka kuitenkin päätyi romutettavaksi. Rantala toimi Hämeenlinnan Ampumaseuran nuorisojaoston puheenjohtajana, ja niin hän lahjoitti hankkimansa lentokoneen seuralle. Perusajatuksena oli, että koneesta tehtäisiin hämeenlinnalaisille nuorisokahvila, jonka tuotolla tuettaisiin seuran nuorisotyötä ja samalla rahoitettaisiin uuden ampumaradan rakentamista. Vanhalle ja käytöstä poistetulle konelle ei kuitenkaan annettu lupaa siirtolentoon, joten kone purettiin Luonetjärvellä ja kuljetettiin maantiekuljetuksena Hämeenlinnaan kolmella kuorma-autolla. Kuljetus oli perillä aprillipäivänä 1959 ja se koottiin talkoovoimin entiseen asuunsa. Kokoamisen yhteydessä paikoilleen asetettiin vielä alkuperäiset moottorit. Kahvilana 'Hanssin Jukka' toimi aina 20. elokuuta 1959 lähtien ja vuoteen 1974 saakka. Tällöin siiven päälle rakennettu terassi ei vetänyt enää kahvilavieraita ja näin toiminta lopetettiin kannattamattomana. Ampumaseuralla ei kuitenkaan ollut varoja koneen kunnostamiseen ja tuolloin myös Hämeenlinnan kaupunki ei ollut kiinnostunut suositusta matkailunähtävyydestä. Kone jäi vaille kaikkea kunnostusta ja säiden armoille. Kuitenkin vuonna 1983 Karjalan lennoston kilta osti Hanssin Jukan ja lahjoitti sen Keski-Suomen ilmailumuseolle. Näin Hanssin Jukka sai arvoisensa sijainnin palkkiona merkittävistä palveluksistaan maamme kahdessa sodassa. (Yle.fi, 15.6.2010): Suomen ilmavoimien ensimmäinen kuljetuskone Douglas DC-2 eli Hanssin-Jukka aiotaan entisöidä. Suomen ilmavoimien kaikkien aikojen ensimmäinen kuljetuskone Douglas DC-2 tunnetaan myös nimellä Hanssin-Jukka. Kone on maannut kolmisenkymmentä vuotta varastossa. Vastaavanlaisia koneita on maailmassa enää kymmenkunta. Nyt kone on päätetty entisöidä Jyväskylässä. Entisöintityön takana ovat Ilmasotakoulun kilta ja Keski-Suomen ilmailumuseo. Töitä tehdään yhdeksän hengen talkooporukalla ja valmista pitäisi olla jo puolentoista vuoden kuluttua. Sodan jälkeen koneessa pidettiin kahvilaa Hämeenlinnassa parikymmentä vuotta. Koneita tehtiin alunperinkin vain 156 kappaletta.

Hämeenlinnan Aulanko: F) Nämä postikorttikuvat Aulangolta ovat peräisin Seppo Turkin kokoelmista - Vesa Häkkinen välitti käyttöömme huhtikuussa 2013 - kiitos. Vuonna 1938 valmistui nykyinen Aulangon Hotellin päärakennus, jonka piirsivät arkkitehdit Märta Blomstedt ja Matti Lampen. Ainoa käyntini hotelli Aulangolla tapahtui keväällä 1963 jo edellä mainitun luokkaretken yhteydessä. Ruokailimme Aulangolla - tarjottu ruoka oli useimpien mielestä pelkkää hienostelua - isolla lautasella pieni nokare jotakin värillistä mössöä (mukana ollut muisteli 50 vuoden jälkeen sen olleen makaronilaatikkoa!). Monelta jäi syömättä. Ruokailun jälkeen nousimme Aulangon laiturista sisävesilaivaan ja seilasimme Valkeakoskelle. Aulangolla ruokansa urheasti loppuun syöneistä osa kierrätti keinuttavan laivamatkan aikana pöperöt vielä Vanajaveden ahvenille. Alessio Damato kuvasi kesällä 2006 Aulangon näkötornin (lisenssi, OK). Armeija-aikanani 1974-75 kävin usein ihailemassa tästä tornista avautuvia maisemia. ('Aulanko ja alueen historia', 2013): Aulangon perustaja Hugo Standertskjöld: Hugo Standertskjöld * Nykyisen Aulangon varsinainen perustaja ja luoja on Janakkalan Vanantaan kartanossa syntynyt Hugo Robert Standertskjöld (1844-1931). Sukuperinteet veivät nuoren miehen sotilasuralle ja Haminan kadettikoulun käytyään hän siirtyi Venäjän armeijaan. Upseeriuran rinnalla hän toimi siellä Tulan ja Izevskin asetehtaiden johtajana ja myöhemmin omistajana ja loi samalla itselleen mahtavan omaisuuden. Palattuaan Suomeen Standertskjöld osti vuonna 1883 Hämeenlinnan läheltä Karlbergin kartanon kesänviettopaikakseen. Vanha päärakennus ei kuitenkaan tyydyttänyt Hugoa ja niinpä hänen ystävänsä arkkitehti Aspelin suunnitteli uuden barokkityylisen päärakennuksen, joka valmistui vuonna 1890. Rauniolinna * Vuosina 1883 - 1910 Standertskjöld toteutti mahtavan hankkeen ja palkkasi lähes 250 työmiestä rakentamaan tiluksilleen englantilaistyyppisen puiston. Aluetta kehitettiin monin tavoin: puutarhaa laajennettiin ja suihkulähteitä rakennettiin. Vanajavettä kiertämään rakennettiin kilometrien mittainen, hopeapajuilla reunustettu kävelytie, jonka varrelle pystytettiin kreikkalaistyylisiä kuvapatsaita. Teiden risteyksiin ja niemiin rakennettiin huvimajoja. Hän rakennutti myös oman eläintarhan ja kaivautti puistoon Joutsenlammen ja Metsälammen, joista kertyneestä irtomaasta hän rakennutti Vanajaveden rannalle kaksi tekosaarta. Everstin aikana puistoon rakennettiin yli 30 km teitä, näkötorni ja rauniolinnake sekä useita huvimajoja. Onnentemppeli * Vuonna 1906 valmistuneen graniittisen näkötornin suunnitteli arkkitehti Aspelin. Sen korkeus on 30 m. Samaan aikaan kun näkötornia nousi Aulangonvuorelle, rakennettiin äkkijyrkkään seinämään kiviportaat, jotka vievät vuorelta alas AuUlangonjärven rantaan. Alhaalla portaiden juurella on kallioon hakattu luola, johon on sijoitettu kuvanveistäjä Robert Stigellin kivinen karhuperhe-veistos. Eversti suhtautui hyvin ennakkoluulottomasti sen ajan uusiin keksintöihin. Hän rakennutti mm. Karlbergiin oman vesivoimalan, josta saatiin koko alueelle sähköä aikana, jolloin koko muu Hämeenlinna oli vielä öljyvalon varassa. Aulanko Everstin jälkeen: Hotelli Aulanko ~ Eversti Hugo Sandertskjöld myi Karlbergin tilan Hämeenlinnan kaupungille vuonna 1926. Päärakennus paloi kuitenkin 1928 ja sen tilalle rakennettiin pienempi ravitsemus- ja majoitustarkoituksiin tehty rakennus, joka kuitenkin alueen tarpeisiin riittämättömänä siirrettiin pois. Vuonna 1938 valmistui nykyinen Aulangon hotellin päärakennus, joka noudattaa ajalle tyypillistä funkistyyliä ja se on maamme vanhin alun perin hotelliksi suunniteltu rakennus. Myös talon sisustus noudatteli ajan tyyliä ja esimerkiksi kaikki huonekalut olivat Alvar Aallon suunnittelemia. Paitsi hotellina, Aulanko on toiminut myös sotasairaalana, jossa sodan aikana hoidettiin yli 1200 haavoittunutta. Lusikkaniemi * Vuonna 1930 puistometsän alue rauhoitettiin Hämeen läänin maaherran päätöksellä. Rauhoituksen seurauksena alueelle laadittiin hoitosuunnitelma, jonka mukaisesti sinne istutettiin runsaasti lisää ulkomaisia puulajeja pieniksi metsiköiksi ja puuryhmiksi. Suurin osa puistometsän nykyisistä puista on peräisin näistä 1930-luvun istutuksista, mutta joitain yksilöitä on vielä elossa myös everstin ajoilta. Vuonna 1991 puistometsä rauhoitettiin lain voimalla ja siihen liitettiin sen vieressä sijaitseva 50 hehtaarin laajuinen luonnonhoitometsä. Vuoden 2002 alussa luonnonsuojelualue siirtyi Metsähallituksen hallintaan. Luonnonsuojelualue on osa Suomen ensimmäistä kansallista kaupunkipuistoa.

Hämeenlinna urheilukaupunkina: G) Hämeenlinnan Tarmon jääkiekkojoukkue aiheutti uudelleenjärjestelyjä suomalaisen kiekkoilun arvoasteikossa 40- ja 50-lukujen taitteessa. Takana vasemmalta: Eino Tie, Matti Karumaa, Keijo Kuusela ja valmentaja Eino Rantala. Eturivissä vasemmalta Pentti Karumaa, Rauni Laine, maalivahti Matti Naapuri ja Paul Väinjärvi (Kutti). Yksi Tarmon legendoista, Eero Salisma, oli kuvan ottoaikaan siirtynyt juuri toiseen kilpailevaan hämeenlinnalaisseuraan (HPK). Kuva kirjasta 'Suuri jääkiekkoteos1' (1979). Edellisestä kuvasta rajautui oikealta pois tämä kuva samaisesta Hämeenlinna Tarmon menestyksekkäästä jääkiekkojoukkueesta. Takana vasemmalta: Esko Silvennoinen, Pentti Elo ja Esko Tie. Edessä Aarno Hietanen. Matti Karumaa, Keijo Kuusela ja Esko Tie muodostivat huippuvuosinaan pelätyn 'Ka-Ku-Ti'-ketjun. Eero Salisma on muistellut kavereitaan: Ei se eronnut tuon ajan huippuketjuista paljonkaan. Hyvä se oli, mutta ei aivan niin hyvä kuin maine kertoo. Pystysyöttö, se oli niiden valtti. Aina oli yksi mies ylhäällä vauhdissa karkaamassa, jos vain kiekon sai. Siinä piili niiden teho. Siihen samaanhan ne näyttävät pyrkivän jääkiekossa vielä nykyäänkin - kiekko kärkimiehelle pystysyötöllä. Keijo Kuusela on muistellut ketjuaan seuraavasti: Kyllä me tuotiin kiekkoiluun myötäkarva niiltä Keski-Euroopan matkoilta. Me ei vaan pidetty niin suurta porua siitä asiasta. Keijo Kuusela teki vuoden 1947 sarjakaudella 39 maalia seitsemässä ottelussa, tuon ennätyksen rikkomiseen tarvittiin 25 vuotta ja silloinkin kauteen mahtui jo 36 ottelua. Muuten, voisikohan joku asiasta muistava kertoa, millaiset värit Hämeenlinna Tarmon shakkiruutupeliasussa olivat? Minulla ei ole mitään tietoa tai edes muistikuvaa (v.1953 syntyneenä). Tässä kuvassa hymyilee Hämeenlinna Tarmon jääkiekkoilija (ja maahockeypelaaja) Esko Silvennoinen ilmeisesti 1940-luvulla. Kuva on kirjasta 'Suuri jääkiekkoteos 1' (1979). Hämeenlinnan jalkapallon erikoissivullemme..

Hämeenlinnan suojeluskunnan historiaa: H) Sattumaa tai ei - 1.9.1930 äärioikeistolaiset (lapualaismieliset) surmasivat ampumalla Heinävedellä sikäläisen Työväenyhdistyksen puheenjohtajan muilutuksen päätteeksi.

Hämeenlinna teatterikaupunkina: I) Hämeenlinnan vanha työväentalo, teatteriravintola ja hotelli kuvattuna v.1910 Birger Jaarlin kadun ja Itäisen Linnankadun kulmassa (kuvaaja: Enok Rytkönen). Kuvan lähetti J.Pyytövaara, 13.3.2012. Samainen Teatteriravintolantalo, joka valmistui jo 1800-luvun puolivälissä - Ruotsista tullut ravintoloitsija Nordin aloitti rakennuksessa liiketoimintansa (kiertäviä esiintyjiä). Rakennus siirtyi v.1919 Työväenyhdistyksen omistukseen ja teatterista tuli Työväen teatteri, kunnes omistussuhde taas vaihtui ja rakennuksessa toimi Hämeenlinna kaupunginteatteri vuoteen 1975 asti, jolloin rakennus purettiin. Rakennuksessa toimineen teatterin kuuluisimmat johtajat olivat Lauri Leino (1949-59) ja Fritz-Hugo Backman (1963-65). Kuvan lähetti J.Pyytövaara, 13.3.2012. Kävin Hämeenlinnassa armeijan vuosien 1974-75 aikana ja kävin sen aikana kerran paikallisessa teatterinäytöksessä (ilmeisesti aivan vuoden 1975 alussa) - näytelmän nimeä en muista. Mitä ilmeisimmin kyseinen teatteriesitys ehdittiin pitää tässä rakennuksessa, jonka kanttiinitiloissa tuli myös muutaman kerran käytyä tuulettumassa iltalomien aikana läheiseltä Linnan kasarmilta. Kyseisen rakennuksen paikalla jököttää nykyisin persoonaton punatiilinen kerrostalo. (Häme-Wiki, 2012): Historia: Ennen 1900-luvun vaihdetta hämeenlinnalaisten teatterinnälkää tyydytettiin vierailevilla seurueilla. Merkkitapauksia kaupungissa olivat Kaarlo Bergbomin teatterin vierailut. Hämeenlinnan ensimmäinen vakinainen oma teatteriseurue, Hämeenlinnan Työväenyhdistyksen Näyttelijäseura, perustettiin vuonna 1903. Jo seurueen alkutaival oli kiireinen, sillä näytäntökauden 1903-1904 aikana esitettiin kaikkiaan parikymmentä eri näytelmää. Paineet olivat kovat, sillä kilpailijaksi saatiin ”elävät kuvat”, näyttelijöistä oli pulaa ja yleisö piti enemmän hupailuista kuin vakavista näytelmistä. Nämä seikat johtivat ensimmäinen vakinaisen teatterin syntyyn vuonna 1909, kun seura muutettiin Työväen Teatteriksi. Syksyllä 1912 nimi muutettiin Hämeenlinnan Työväennäyttämöksi ja teatteri alkoi maksaa säännöllistä palkkaa johtajalleen. Vuosien varrella suosittuja näytelmiä olivat mm. Järviluoman Pohjalaisia ja Holbergin Jeppe Niilonpoika. Taiteellisesti merkittävä saavutus oli Gogolin Reviisori. Työväennäyttämöä kiusasivat jatkuvat rahahuolet. Rahallisen kannattavuuden ja taiteellisten vaatimusten ristiriita oli jatkuvasti keskusteluissa esillä. Oma ammattiteatteri: Sotien jälkeen harrastajateatterien kausi oli väistymässä ja ammattiteatterit odottivat vuoroaan. Hämeenlinnassakin nousi lehtien palstoilla esiin oman ammattiteatterin perustaminen kaupunkiin. Hämeenlinnan Työväen Näyttämöstä tuli vuonna 1947 Hämeenlinnan Työväen Teatteri. Katsojia riitti ja teatteri kehittyi, vaikka toimintaa työväentalolla hankaloitti tanssimusiikin jytke verhon takana. Vuonna 1956 nimi muuttui Hämeenlinnan kaupunginteatteriksi ja teatteri pääsi uudistettuun teatteritaloon. Johtajana toimi Lauri Leino. Teatterissa esiintyi monia nuoria näyttelijöitä, joista sittemmin tuli kuuluisuuksia. Vuoden 1955 näyttelijäkaartiin tulivat Lahja Wilen, Kaarlo Juurela, Anja Pohjola, Pekka Jalava ja Mirja Karisto. Vuoden 1957 alusta teatteriin pestautuivat näyttelijöiksi Pertti Palo ja Ritva Valkama. 1950-luvun loppu ja seuraavan vuosikymmenen alku oli näyttämöllä eräänlaista tähtiaikaa. Yleisön valloitti esimerkiksi näytelmä Virtaset ja Lahtiset, joissa Valkama ja Palo esittivät päärooleja. Näytelmä keräsi mahtavat 10 000 katsojan yleisön. Vakavista näytelmistä suosittuja olivat Aleksis Kiven Lea sekä Chorellin Ruoho. Vuonna 1959 oli vuorossa johtajan vaihdos, kun Rauli Lehtonen otti vastaan tehtävän. Hän korosti teatterin tehtävää sekä julistajana että viihdyttäjänä ja kuulutti ennakkoluulottomuuden perään. Hänen kautensa huipennus oli Väinö Linnan trilogiasta tehty Täällä Pohjantähden alla, johon musiikin sävelsi Tauno Marttinen. Isot teatterit vetivät esiintymään 1960-luvulla suuren osan suosituimmista näyttelijöistä. Televisio tuli teatterin kilpailijaksi, mistä seurasi katsojalukujen lasku. Muutto Vanajaveden rantaan: Teatteri muutti Vanajaveden rantaan vuonna 1976. Entinen Hopeakeskuksen varastotila, joka oli rakennettu vuonna 1967 muutettiin katsomoksi ja näyttämöksi. Seuraavana vuonna kaupunki kunnosti teatterin käyttöön läheisen jugend-huvilan, jonka oli rakennuttanut baijerilainen oluttehtailija Schmausser vuonna 1902.