KIRJAILIJA PENTTI HAANPÄÄ PELASI KIRJESHAKKIA
(Jukka Joutsi, alunperin 1998-99 * viimeisimmät muutokset: 5.1.2014):




14.10.1905 Piippolassa syntynyt kirjailija Pentti Mikael Haanpää muistetaan tietysti parhaiten kirjallisista ansioistaan, mutta oman , suorastaan salaperäisenkin jälkensä hän ehti jättää myös Suomen kirjeshakin historiaan.
Erikoista on, että kirjeshakkia jo sota-aikana aloitellut (C-luokassa) ja 1950-luvulla virallisiin NS-turnauksiin (II-luokka) osallistunut "P.Haanpää, Piippola" ymmärrettiin (vastustajiensakin keskuudessa) yhdistää kuuluisaan kirjailijaan vasta muutamia kuukausia syyskuussa 1955 tapahtuneen hukkumisensa jälkeen.
Oma kirjeshakkipelaaja Haanpään "löytämiseni" tapahtui vasta syyskuussa 1998, kun lueskelin Suomen Shakin 50-luvun numeroita ja tuo "P.Haanpää, Piippola" kirjehakkisivulla NS-turnaustuloksissa alkoi kummitella mielessäni. Tiesin toki kirjailija Haanpään olleen kotoisin Piippolasta (siellä itsekin 70-luvulla vierailleena), mutta mitään yhteyksiä hänen ja shakin välillä en tiennyt olevan olemassa.
Sen verran asia kaiversi, että lainasin kirjastosta pari Haanpäästä kertovaa kirjaa ja vähitellen pieniä shakkiakin koskevia tiedonmurusia alkoi tulla esille.


Kuva Haanpään albumista ~ nimenä `Rantashakkia`


Haanpää julkaisi esikoisnovellikokoelmansa "Maantietä pitkin" vuonna 1925 ja sai loistavat arvostelut. Samalta vuodelta alkavat myös hänen omat kosmoskynällä ruutuvihkoihin tekemänsä päiväkirjatyyppiset muistiinpanot ja tarinoiden suunnittelut.
Otava julkaisi v.1976 Hannu Taanilan toimittamina nuo kirjoitelmat vuosilta 1925-39 nimellä "Muistiinmerkintöjä". Haanpään erittäin epäselvällä käsialalla raapustetut kirjoitukset käsittelivät lähinnä kirjallisten töiden suunnittelua, yksinäisyyttä, korttipelejä, ryyppyreissuja, englanninkielen kirjekurssia ja pitkien kulkurivaellusten tarkkoja kuvauksia. Joukkoon mahtui myös muutamia shakkia koskevia merkintöjä.
Seuraavassa sanatarkat lainaukset Haanpään omista teksteistä. Olen laittanut mukaan muutamia shakin ulkopuolisiakin asioita niiden muun mielenkiinnon vuoksi.

3.6.1928: Se sauna oli Toivakan pitäjässä. Nyt tänä aamuna, joka on kai sunnuntai, olen jo tuleskellut Kangasniemen pitäjän puolelle mäkistä, huononlaista pyörätietä. Ja mäen kiireellä kello kuuden seuduissa kirjoittelin nämä muistiin. - - - Tämä pyhäinen päivä on ehtinyt iltaan. Sivuutin ja näin Kangasniemen kirkon ja kirkonkylän ja sain siellä ruumiin ravintoa, havaitsin hurisevia ja kiiltäviä autoja ja tyttöjä kirkkaissa puvuissa.

13.11.1928: Päivilläni ei tunnu olevan nytkään sisällepitoa. Lukemistakaan ei ole. Viikossa taasen ahmaisin ne paksut kirjat, jotka Karistolta tilasin. Shakkipelin nappuloita - mitkä tilasin - olen liikutellut laudalla. No, jospa tässä jouten olossa johtuisi jotakin mieleen.

27.6.1929: Juhannus meni ja vähät viinat menivät ja rahoja meni korttipelissä. Ei mitään erikoista iloa. Muuten olen yrittänyt perehtyä shakkilaudan ja nappuloitten salaisuuksiin, lukenut ja lenonut korttipakkaa.

22.8.1929: Aika kuluu. Ja voipi sanoa, että se menee arvellessa ja päätä käännellessä. Ei mitään. Jokunen värssy englantia ja samankielisestä shakkioppaasta jokunen nappulansiirtely, korttipakan lenousta. Pyhän seutuna ja keskiviikkoiltana korttipeliä ja aina tappiolla.

17.12.1929: Olen liittynyt pyynnöstä Kirjailijaliittoon. Ja ilmoittautunut osanottajaksi kirjeenvaihtoturnaukseen shakkipelissä. Siinä uutiseni. Kirjoitustyö heikkoa. Joka tapauksessa mennee näissä mietteissä talvi, lueskelussa ja englannin tavauksessa ja shakin opiskelussa.

1.1.1930: Jälleen merkitään uusi vuosiluku. Niin ne vuodet menevät. Minä katson taakseni ja kysyn mitä olen saavuttanut. Vastaus: olen elänyt. --- Jotakin uutta kuitenkin. Ja vanhaakin: viinaisin vuosi elämässäni. Nyt alan siirrellä nappuloita shakkilaudalla.

14.1.1930: Päiväni kuluvat postin tuomien lehtien lueskelussa, englannin tavauksessa, shakkinappuloiden siirtelyssä. Olen alkanut kuusi shakkipeliä kirjeellisessä kilpailussa. Saa nähdä pärjäänkö niissä ollenkaan. Kirjoitusaiheitakin olisi minulla jokunen näköpiirissä, mutta jonkinlainen avuton saamattomuus estää niihin tarttumasta, laiskuus ja muu. Minä aion lopettaa tämän vihkon hirveällä valalla, nähdäkseni onko minussa enää jälellä hitustakaan miestä, terästä. Ilman sitä olen arvoton elämään. Pöytälaatikossani on revolveri. Siis: kädet ristiin! Taistelu on alkanut! Viimeinen ponnistus! Voitto tahi tuho! Kelloni on 12,45. Amen!

24.4.1930: On jo kevät. Aurinko paistaa jo lämpimästi paljaaseen selkään ja kannikoihin. Sillä makaan alasti havujen päällä. Niin on talvi mennyt. Miten on mennyt? Lueskellen, vähän kirjoitustakin, shakkia. Ja joka ikinen pyhä virkistyksesksi viinaa, väliin viikollakin. --- Erikoisharrastus: shakki. Mutta kirjeenvaihtopeleistäni olen huomannut olevani vielä poropeukalo. Kaikki pelit ovat lukuunottamatta yhtä huonolla kannalla. Yhden olen jo luovuttanut. No, oppiahan siitä saa.

29.7.1930: Olen lueskellut englantilaisia lehtiäni ja pelaillut shakkipelit painotuotteista. WSOY:lta tuli myös vastaus: ei paina. Kas, niin: siihen on siis tullut piste yhteistoiminnastamme - lopullisesti.

30-luvulla Haanpään muistiinpanojen tyyli muuttuu enemmän matkakuvauksiksi ja kirjallisten töiden suunnitteluiksi. Päiväkirjan osuus vähenee, eikä shakista löydy enää mainintaakaan.
Haanpää lähti talvisotaan 6.12.1939 ja oli koko sodan ajan JR 40:n mukana yksikkönsä raskaissa taisteluissa. Sodan viime vaiheessa Haanpää haavoittui lievästi sormeen.
Jatkosodassa Haanpää toimi varastomiehenä ja kirjurina kenttähevossairaalassa kaukana rintaman takana joutumatta enää varsinaiseen rintamapalvelukseen.
Molempien sotien aikana hän säännöllisesti kirjoitti Aili-vaimolleen (vihittiin 1940) kirjeitä, jotka julkaistiin v.1977 kirjassa "Kirjeitä kahdesta sodasta". Sotakirjeistä kuvastuu Haanpään maltillinen suhtautuminen sotaan ja jatkosodan aikana suoranainen kyllästyminen. Ajantappamiskeinona shakki oli mukana.



18.3.1943: Kyselit jotakin Vienan radiosta. En nyt muista aikoja enkä aaltopituuksia. Samoin kyselit kai kerran siitä shakkitehtävästä, jota silloin viime lomallani ratkaisin. Ei siitä ole kuulunut mitään, eikä siinä lehdessäkään, "Pohjan Pojassa", ole näkynyt siitä sen koommin minkäänlaista.

8.8.1943: Noista shakkitehtävistä, joita talvella ratkaisin olen muuten saanut kaksi palkintoakin. Ensimmäisestä kilpailusta toisen "Jokamiehen shakkioppaan" (kirja) ja toisesta ensimmäisen "Ruutulaudan" (lehti ½ vuosikertaa). Nyt kesän aikana ei ole tullut noita tehtäviä ratkotuksi.

22.10.1943: Ei mitään väliä, vaikka Tekijätoimisto palauttikin (käsikirjoituksen): kyllä aika tavaran kaupitsee. Olen aloittanut kirjeenvaihto shakkiturnauksen.

31.10.1943: Kyselit siitä shakkipelistä. Pelaan sitä kuuden henkilön kanssa, joista kolme on sotilasta ja kolme siviliä. Pelit ovat jo alkaneet, paitsi kahden luutnantin kanssa.

4.11.1943: Elämä kuluu hiljoilleen. Aikaa aina olisi, mutta siitä "omasta työstä" ei vain tule tolkkua. Olen lueskellut aika paljon, jatkanut sitä kirjeshakkia ja "keitellyt" tupakkaa.

31.1.1944: Niitä shakkipelejäni olen pelaillut edelleenkin ja niinpä on tämä tammikuukin jo kulunut lopuilleen.

23.2.1944. Saksalainen porukka tuli kankaalle ja sen piti vallata meidän mökki. Pari yötä ollaan oltu teltassa. --- Naapuri näyttää äityneen kylvämään pommeja ja muistuttamaan kaupunkien asukkaita siitä seikasta, että sota on käymässä. Mitenkä lienee Oulu selviytynyt pommeista? Tänä aamuna tiesivät, että Kajaanikin on saanut osansa. --- Shakkipeliä olen jatkanut ja yrittänyt aloittaa uuden jutun kirjoittamisenkin, vaikka hidasta se on.

25.4.1944: Raha-arvan tilasin tänään, joten onnenonki on odottamassa. Yhden shakkipelin (kirjepelit) olen voittanut.

Kesäkuussa 1944 Haanpää rettelöi humalassa pistoolin ja puukon kanssa häätalossa ja tuli lopulta itse piestyksi ja pidätetyksi.
Seikkailusta hänet tuomittiin 10 vuorokaudeksi yksinkertaiseen arestiin. Putka-ajan Haanpää koki mukavana vaihteluna . Hänet kotiutettiin lokakuussa 1944.

***********************************************************************************************



Helmikuun 1952 Suomen Shakki-numero kertoi, että "P.Haanpää, Piippola" oli ilmoittautunut aloitettavaan teematurnaukseen (=Kuningasgambiittiturnaus).
Heinäkuussa 1953 turnaus oli pelattu loppuun ja tulokset julkaistiin numerossa 53/5:

1) D. Lardot, Kokkola 6/6
2) V.Heikkinen , Vaajakoski 5/6
3) U.Toivonen, Vainikkala 3/6
4) - 6) O.Mäkinen, Kurikka, T.Pajunen, Tampere ja P.Haanpää, Piippola 2/6
7) A.Laitinen, Hämeenlinna 1/6.

Pentti Haanpää oli voittanut vastustajistaan Mäkisen ja Laitisen. Mainittakoon että koko turnauksessa ei 21 pelistä yksikään päättynyt näiden miesten kesken tasapeliin.
Pyöriteltyäni mielessäni näitä nimiä ja tuloksia aikani tunsin tarvetta saada tietää Haanpäästä kirjepelaajana lisää. Turnauksen muiden pelaajien nimet tarjosivat jonkinlaista "johtolankaa", mutta itse v.1953 syntyneenä tiesin liiankin hyvin noista ajoista kuluneen jo yli 46 vuotta.
Silti jokin "H.Poirot" minussa muljahteli ja katse jäi kiinni turnauksen voittajanimeen "D.Lardot, Kokkola". Tuntui kuin olisin tuon nimen nähnyt vilahtelevan vielä äskettäinkin shakkilehtien sivuilla. Optimistisesti "sinikantisten" Suomen Shakkilehtien 90-luvun numerojen selailuun ja hyvinkin pian silmiin osui tuloslistoissa nimi "Derik Lardot, Oulu". Aivan uusimmissakin hänen kerrottiin vielä menestyksekkäästi osallistuneen turnauksiin.

Herännyt seikkailumieli ei enää antanut periksi, joten vuoden 1999 alussa otin yhteyttä Derik Lardotiin "Pentti Haanpää"-tapauksen merkeissä. Epäilys kyllä kaiversi, olinko tehnyt vääriä johtopäätöksiä.
Ilokseni sain häneltä kuitenkin erittäin myötämielisen ja yksityiskohtaisen vastauksen, mikä selvitti , että kyseessä oli juuri samainen D.Lardot. Hän todellakin oli pelannut Pentti Haanpäätä vastaan, mutta (kuten seuraavasta lainauksesta käy ilmi) hänellä ei ollut tuolloin peliaikana ollut aavistustakaan siitä, mitä "erikoista" P.Haanpään henkilöllisyyteen liittyi.

Derik Lardot kirjoitti pelaamisestaan Pentti Haanpään kanssa tuossa 50-luvun turnauksessa seuraavasti:
"Minulle selvisi vasta 70-luvun alussa kuka tämä `PENTTI A. HAANPÄÄ, Piippola` oli. (Hän käytti tätä muotoa). Olin koulupoika ruotsinkielisessä perheessä v. 1952 enkä tiennyt kuka Haanpää oli. Silloin (kun sain tietää kuka Haanpää oli) etsin kolme päivää, mutta ei enää löytynyt jälkeäkään pelistä (ei pöytäkirjaa eikä yhtään korttia, minulla on kyllä kaikki muut pelit tallessa. Olen pelannut yli 50 vuotta).
Vasta pari vuotta myöhemmin löysin tämän lehtileikkeen (ko. pelistä Haanpäätä vastaan)."


POHJALAINEN 1954:
KIRJESHAKKIA
Olemme jo aikaisemmin kertoneet ns. kirjeshakkipeleistä, jotka ovat tulleet hyvin suosituiksi shakin harrastajien keskuudessa. Julkaisemme nyt erään sellaisen, joka on pelattu kokkolalaisen D.Lardotin ja piippolalaisen P.Haanpään välillä (alkaen v.1952).

D.Lardot (valkea)-P.Haanpää (musta): 1) e4 e5 2) f4 exf4 3) Rf3 Le7 4) Lc4 Rf6 5) Rc3 Rxe4 6) Lxf7+ Kxf7 7) Re5+ Ke8 8) Rxe4 g6 9) d4 d5 10) Rf2 Rd7 11) Lxf4 Tf8 12) Rfd3 c5 13) Lh6 Tf5 14) Rf3 Rf6 15) 0-0 Dc7 16) De2 Re4 17) Rde5 Le6 18) g4 Tf6 19) Rd2 Tad8 20) Db5+ Ld7 21) De2 Lc6 22) c3 Tdd6 23) Lg7 Tfe6 24) Tf7 Db6 25) Rxe4 dxe4 26) Df2 Txe5 27) Lxe5 Te6 28) Txh7 e3 29) Th8+ Kd7 30) Df7 Txe5 31) De8+ Kc7 32) Db8+ Kd7 33) dxe5 Ke6 34) Dg8+ Kd7 35) Dc8++ (matti) 1-0


Haanpään alkuperäiset shakkitarvikkeet (Piippolan "Haanpäähuonessa")


Haanpään "arvoituksen" alettua ratketa hankin lisää 50-luvun shakkilehtiä siinä toivossa, että myöhemmistä numeroista löytyisi lisää "dokumentteja" (kuten tapahtuikin).
Helmikuussa 1953 Pentti Haanpää oli aloittanut NS II-luokan 1. turnauksen, jonka lopputulokset olivat valmiina julkaistaviksi vuoden 1954 lokakuun numerossa. Nyt Haanpää menestyi vielä paremmin ja sijoittui kolmanneksi hyvällä tuloksella 4/6.

1. A.Savelius (Kontiomäki) 5/6
2. R.Lilius (Aitoo) 4/6
3. Pentti Haanpää (Piippola) 4/6
4. P.E.Lundell (Karjaa) 2½/6
5. A.Turunen (Vuoksenniska) 2/6
6. A.Takala (Panttila) 2/6
7. T.Miikki (Imatra) 1½/6

Vuoden 1955 helmikuussa Suomen Shakki kertoi Pentti Haanpään olleen aloittamassa NS II 5-turnausta, vastustajinaan A.Laitinen (Viitasaari), R.Lilius (Aitoo), P.Uusivirta (Hampuri), J.Korhonen (Kokkola), M.Reinikainen (Helsinki) ja H.Lax (Mattis).
Ensimmäinen tulos Haanpään kohdalta oli tullut lehteen vasta alkuvuonna 1956 (R.Lilius oli voittanut Haanpään). Ryhmän muut pelaajat olivat olleet ihmetyksissään ja kyselyillään pommittaneet turnaussihteeriä, sillä "P.Haanpää, Piippola" ei ollut muutamaan kuukauteen vastaillut siirtoihin.
Huhtikuun numero 1956 kertoi sitten (vasta!) traagisen totuuden Paavo Lihtosen toimittamalla "Kirjepeliosastolla":
"Monien vuosien aikana osallistui kotimaisiin non stop turnauksiin uutterana kirjepelaajana P.Haanpää Piippolasta. Viime vuoden syyskuussa siirrot sitten äkkiä taukosivat. Vastapelaajille ei tiedetty selittää keskeyttämisen syytä, kunnes erään vastapelaajan mieleen tuli lehdistä lukemansa surusanoma kirjailija Pentti Haanpään tapaturmaisesta kuolemasta. Mahtoiko hän olla sama henkilö? Asiaa tiedusteltiin Piippolasta, jolloin saatiin vahvistus, että kirjepelaaja P. Haanpää oli juuri kirjailija Pentti Haanpää. Kiitollisina meidän on syytä panna merkille, miten suuren arvon kirjailija Haanpää kirjailijakutsumuksensa ohella antoi kirjeshakille".

Pentti Haanpää hukkui kotijärveensä 30.9.1955 ollessaan sukulaismiehensä kanssa kokemassa verkkoja vanhalla puusoutuveneellä myrskyisellä säällä.
Lokakuun 14. päivän 1955 oli ollut määrä olla hänen 50-vuotissyntymäpäiväjuhlansa - sen sijaan lokakuun 16. päivänä pidettiinkin hänen hautajaisensa.

Haanpään teosten aihepiiriä olivat maaseudun pieneläjät, jätkät ja kulkurit, jotka käyvät kamppailuaan järjestelmän luomia paineita vastaan. Heidän kauttaan Haanpää katseli yhteiskunnan vääryyksiä , elämän ankaruutta ja ihmiskunnan laskemattomuutta.
Hänen naseva kerrontansa oli pisteliään ironian värittämää. Sanojen käyttäjänä hän oli todellinen luonnonlahjakkuus. Englanninkieltä ja shakkia hänen oli opiskeltava kantapään kautta - sen minkä korttipakan lenoukselta ennätti.

Jukka Joutsi, 1998-1999 (julkaistu Suomen Kirjashakkilehdessä)

JÄLKILISÄYKSIÄ:

SYYSKUU 2005: Haanpään syntymästä tuli 14.10.2005 kuluneeksi 100 vuotta - kuolemasta 50 vuotta vastaavasti 30.9.1955.
Haanpäästä julkaistiin paljon kirjoituksia lehdissä ja erilaisia muisteluohjelmia esitettiin runsaasti radiossa ja televisiossa.
Matti Pellonpään aikoinaan herkullisesti tulkitsemia Haanpää-novelleja uusittiin radiossa - siitä erityiskiitos.
Haanpään shakkiharrastus ei mediassa saanut juuri mainintoja.


Derik Lardot

LOKAKUU 2005: Haanpää-jutussa mainittu Derik Lardot, joka siis vuosina 1952-54 pelasi kirjeshakkiottelun Haanpään kanssa (siirrot jutun yhteydessä), soitti ja kertoi olevansa kirjoittamassa "Haanpään juhlavuoden" kunniaksi Suomen Shakki-lehteen juttua Haanpäästä shakinpelaajana.
Lardot oli ollut yhteydessä Piippolan kirjastoon, jossa "Haanpää-huoneessa" säilytetään miehen alkuperäistavaroita. Lukuisten muistiinpanovihkojen joukossa oli kuulemma myös "kirjeshakkivihko", mistä löytyy Haanpään omakätiset, aidot pelipöytäkirjat useimmista hänen pelaamistaan kirjepeleistä. Toivoa siis on, että nyt Haanpään pelejä tulee julkaistuksi enemmänkin.

MARRASKUU 2005: Luin monien vuosien jälkeen Haanpään vuonna 1931 kirjoittaman romaanin "Noitaympyrä", joka jäi "Kenttä ja kasarmi"-teoksen nostattaman "boikotin" vuoksi aikoinaan julkaisematta - romaani julkaistiin vasta v.1956 aloitetun "Kootut teokset"-sarjan yhteydessä, kun Haanpää oli jo siis kuollut.
Haanpää kirjoittaa romaaninsa alkusivuilla kuvatessaan tukkikämpän jätkien elinympäristöä:
Täällä oli shakkilauta ja sen ruuduilla nappulat kävivät kamppailuaan. Pelaajien aivot yrittivät saada juonta, aatetta nappuloiden mutkikkaaseen kulkuun. Joku kurkisteli heidän olkansa ylitse päästäkseen osalliseksi pelin iloon ja antaakseen ohjeitaan:
- Loikkauta vain konia! Tartu pikkuruunan niskaan, isäntä rakas! Antaa syödä! Pian on kuningas silloin nuusniekassa...

Vaikuttavinta Haanpäätä on katkelma, missä hän kuvaa päähenkilön, tukkijätkästä kympiksi ja taas pohjalle putoavan Pate Teikan ja hänen kämppäkaveriensa eristäytyneisyyttä Lapin korvessa ja sen kitkeräksi vastapainoksi kevään herättämää kaipuuta johonkin:
Kevättalven pitkinä sunnuntaipäivinä hän käveli levottomana ulkona kuten moni muukin mies ja katseli kaukaisia vaaroja. Niiden takana oli maailma.
Vastaavaan tehoon pystyi Veijo Meri "Everstin autonkuljettaja"-tarinassaan. Kuski katseli hommiinsa ja kai elämäänsäkin tympääntyneenä jossakin matkansa varrella järvimaisemaa, jossa aurinko oli säteillään valaissut vastarannan metsänauhan:
Se oli se kultamaa.

Mielenkiintoista on, että Pate Teikan ensimmäinen askel jätkästä ylöspäin alkoikin juuri shakkilaudan äärellä:
Pate Teikka oli nyt pikkuinen tukkipomo, pienin mahdollinen, kymppi. Etu ei ollut iso rahallisesti, mutta hänestä tuntui ikäänkuin hän olisi astunut tikapuitten ensimmäiselle puolapuulle. ( - - - ) Ensimmäisen puolan hän näki ruudukkaan shakkilaudan ja mustien ja valkoisten nappuloiden ja laihan, terävänenäisen miehen, yhtiön kasöörin hahmossa. He olivat ottaneet pelin shakkia. Kasööri oli kai hyvinkin siinä luulossa, että hän elää nappuloitten kanssa mihin tyyliin haluaa, mutta Pate Teikka antoikin hänelle paljon aivovaivaa. Vieläpä hän oli kaikessa hiljaisuudessa niin hyvissä tunteissa, että hän oikeastaan veti vertoja kasöörille, vieläpä oli verrempikin. Sillä hän oli ehdoin tahdoin ryhtynyt virittelemään hämäriä loukkuja, menettänyt toisen viilettäjänsä, mutta antanut pelille paljon nautittavia käänteitä. Lopulta kasööri tietenkin voitti loistavasti. Mutta tämä mutkikkaan pelin perästä saavutettu voitto oli hänet myöskin, Pate Teikan mielestä, tuonut siihen mielentilaan, että hän sanoi:
- Teillä näyttää olevan järjestelykykyä pulmallisissa tilanteissa. Oletteko ollut paljon uittomiehenä?
- Oja! Pienestä pahasta...
- Puhunpa Pasolle (uittopäällikkö) tästä asiasta. Ei kai teillä olisi mitään kympin paikkaa vastaan?

Jukka Joutsi, 2005

shakkijuttuihin.

shakkietusivulle.