Suomalaisen jalkapalloilun yleisjuttuja menneiltä vuosilta:

(Jukka Joutsi ~ * viimeiset muutokset: 3.4.2015).

Tälle sivulle on koottu suomalaiseen jalkapalloiluun liittyviä mielenkiintoisia 'tallenteita', jotka sisällöltään eivät ole sujuvasti liitettävissä sivustoomme paikkakuntakohtaisesti tehdyn sivujaotuksen mukaan tai jotka eivät liity suoranaisesti maajoukkueemme menneiden vuosien asioihin.

1927:

'Idrottskalender 1928' esitteli yhdellä aukeamalla edellisen kauden eli kesän 1927 Suomen Palloliiton toiminnassa mukana olleet seurat paikkakunnittain. Laskutoimitus osoittaa Suomessa toimineen SPL:n virallisten siipien suojissa kaikkiaan 64 seuraa - hyvin 'eksoottisiakin' joukossa.

1933:

'Jalkapallokirja 1933' ilmestyi Hugo Valpas toimittajanaan (jakaja: Suomalainen Kirjakauppa, Helsinki - painopaikka: Vaasa 1933, Vaasan Kirjapaino).
Alkulauseessaan tekijä mainitsee ilmestyneen 'kalenterin' ja 'käsikirjan' olevan ensimmäinen laatuaan Suomessa. Monet maaseutuseurat ovat kipeästi kaivanneet harjoitusohjeita, joita tämä teos myös suppeassa muodossa tarjoaa.
Tärkeätä on teoksessa myös jalkapallosääntöjen pääkohdat, jotka useille otteluissa kävijöille ja peliä harjoittavillekin ovat täysin tuntemattomia.
Kirjan tekemisessä Hugo Valpas on saanut apua mm. seuraavilta henkilöiltä: lehtori Niilo Tammisalo, voimistelunopettaja Y.Tuhkunen sekä SPL:n sihteeri herra P.Lindholm.

Ylimmällä sarjatasolla eli 'A-sarjassa' kahdeksan joukkuetta pelasi kaudella 1933 kaksinkertaisen sarjan. A-sarjan nimi esiintyi kirjassa muodossa 'Suomen sarja', mutta sen käyttö jatkossa tuli aiheuttamaan sotkuja, kun silloista toista sarjatasoa (ensin B-sarja, sitten 'Itä-Länsi'-sarja) alettiin v.1943 kutsua 'Suomensarjaksi'.
A-sarjan voittaja tuli saamaan vuodeksi haltuunsa Turun Sanomien lahjoittaman 'Karhuntappaja'-patsaan. A-sarjan kaksi huonointa joukkuetta putosi B-sarjaan, josta nousi vastaavasti seuraavalle kaudelle tilalle kaksi joukkuetta.

Mainitun jalkapallokirjan mukaan kaudella 1933 maa oli jaettu yhdeksään piiriin: Pohjois-Suomen piiri, Vaasan piiri, Hämeen-Satakunnan piiri, Turun piiri, Helsingin piiri, Savon piiri, Kymenlaakson piiri, Viipurin piiri ja Karjalan piiri.
Jokainen piiri mainituista valitsi haluamallaan tavalla parhaan joukkueensa, joka otteli pääsystä B-sarjaan, johon kuului kuusi joukkuetta. Helsingin piirillä oli etuoikeus saada B-sarjaan suoraan kaksi joukkuetta, loput kahdeksan piiriä karsivat jäljellä olevista neljästä paikasta.
Karsintaparit loppujaossa olivat Pohjois-Suomi - Vaasa, Häme/Satakunta - Turku, Savo - Kymenlaakso ja Viipuri - Karjala. Nämä karsintapelit pelattiin kaksiosaisina, uusintaottelun paikasta joko sovittiin tai vedettiin arpaa.
Näin valitut kuusi joukkuetta pelasivat siis yhden kierroksen B-sarjan ja kaksi parasta nousi seuraavalle kaudelle A-sarjaan.

Edellisellä kaudella A-sarjassa pelanneella ja pudonneella joukkueella ei siis ollut mitään 'erityisoikeuksia' päästä seuraavalla kaudella B-sarjaan mukaan, vaan näidenkin joukkueiden oli aloitettava piirinsä yhden B-sarjaan pääsevän joukkueen karsinnat aivan alusta.

_____________________

Kuvassa A-sarjan 1933 joukkueiden 'managerit' (Jalkapallokirja 1933).

"A-Sarjan managereita" (Jalkapallokirja 1933, kirjoittanut todennäköisesti Hugo Valpas - VPS:n 'manageri ja Jalkapallokirjan 1933 toimittaja):
'Manageri'-sana on englantilaisperäinen ja suomenkielessä käytettynä sillä on lievänlaisesti huono kaiku. Ehkäpä se johtuu siitä, että manageri-sanaa käytetään alkukielessäkin aivan yleisesti sirkuksien ja ammattilaiskilpailujen järjestäjien, impressarioitten, arvonimenä ja meillä Suomessa kytketään tällaisten yritysten yhteyteen ainan enemmän tai vähemmän humpuukia.
Onko tällä pienenllä vastenmielisyydellä sitten suurtakaan oikeutusta, se on asia erikseen. Useimmat englantilaiset jalkapallomanagerit syövät varmasti yhtä puhtaan leivän kuin konsanaan joku suomalaisen suurliikkeen tirehtööri.
Joku Arsenalin manageri Herbert Chapman hoitelee 'firmaansa' taitavalla kädellä. Ostaa pelaajia, järjestelee otteluita ja tekee sen seitsemän työtä kuten liikemies ainakin.
Suomessa kulkee jalkapalloilu vielä lapsen kengissä, jos vertauskohdaksi otetaan Englanti. Siitä huolimatta aletaan organisatiopuolessa jäljitellä suuren edelläkävijämaan esimerkkiä. Sillä erotuksella tietysti, ettei Suomessa voida ammattilaisuudesta tai edes sala-ammattilaisuudesta jalkapallossa puhua.
Jokainen A-sarjan joukkueiden 'asiahoitaja' eli manageri tietää ja tuntee, miten paljon työtä ja vaivaa joukkueen ja otteluiden huoltaminen vaatii. Manageri saa olla touhussa sesonkiaikana aamusta iltaan. Kauden alussa hänen on hoidettava harjoitusten aloittamisesta. Tavallisesti jää varsinainen harjoitushuolto joukkueen kapteenin tai seuravalmentajan tehtäväksi, mutta useasti saa manageri itse niitä hoitaa.
Hänen on huolehdittava, että miehet saavat harjoituksia varten lomia ja että heillä on tarpeelliset varusteet.Joukkueen kokoonpano on suunniteltava hyvissä ajoin ja ennen sarjan alkamista on saatava aikaiseksi tarpeelliset harjoitusottelut. Ja kun ruljanssi sitten alkaa, saa manageriparka työtä yhä runsaammin. Hänen on tilattava kenttä. huolehdittava reklaamista, järjestettävä vieraaksi saapuvalle joukkueelle huoneet, pidettävä omalle joukkueelle tarpeelliset luennot ennen tärkeätä kamppailua, valvottava että pelaajat huolehtivat kunnostaan vielä ottelun aattonakin. Hänen on hankittava lomia, jos niitä tarvitaan, huollettava matkaliput kuntoon, järjestettävä päivärahat kuntoon jne...
Tämä ruljanssi kestää keväästä syksyyn. Manageri-juhta tekee epäitsekästä työtä, jota tavallisesti ei huomata. Erikoisen menestyksen hetkellä saattaa tosin tulla kiitos jonkun seuraystävän puolelta, mutta paljon helpommin tulee kirveltäviä arvosteluja, jos huonosti käy. Ne on kumminkin nieltävä ja oikea manageri ne nielee. Sillä tavallisesti on manageri niin parkittu mies, etteivät häneen vähät pysty. Managerin on oltava kaikkien palvelija, siinä kaikki. Hän on välttämätön lenkki, jota ilman jalkapalloilijamme toimintapiirrissä ei pitkälle pötkitä.
Suomenkin seuroissa on kymmeniä ansioituneita managereja, jotka vuodesta toiseen nurkumatta kantavat seurojen suurimman työn. Kun useimmat miehistä ovat vaatimattomia eivätkä halua itsestään numeroa tehtävän, rajoitumme tässä yhteydessä julkaisemaan vain heidän valokuvansa. Siinä mielessä, että kansa tuntisi nem miehet, jotka Suomen A-sarjan tulisissa koitoksissa myös kantavat kuormaa ja hellettä.
Ylläolevista managereista ovat muutamat myös aktiivipelaajia. Parissa seurassa on managerin työ jaettu useammankin miehen harteille. Mutta pahasti emme osu harhaan väittäessämme Suomen A-sarjan ruljanssin lepäävän pääasiassa ylläolevien miesten harteilla.

_____________________

Jalkapallokirja 1933:ssa annetaan pelaajille hyviä ohjeita, sivua kuvittaa erittäin ansiokas piirros. Kotijoukkueen kannattajillekin on kirjassa annettu käyttäytymisohjeita - yllättäen kirjoittaja (ilmeisesti VPS-manageri Hugo Valpas) pistääkin kotikannattajille jäitä hattuun, ettei innostus mutkan kautta käännykin vierailijoiden eduksi:
Vierailevat jalkapalloilijat tekevät johtopäätökset isäntäkaupunginsa miellyttävyydestä sen mukaan, minkälainen jalkapalloyleisö sillä on. Jos vieraat jo etukäteen tietävät, että kaupungilla on liiaksi nurkkapatrioottinen ja kiihkoileva yleisö, lataa se pelaajat tavattomalla yrityksellä. Vieraileva joukkue koettaa kaikin keinoin iskeä maahan tuon kiihkoilevan yleisön suosikit. Näin yleisö tahtomattaan huonontaa omiensa mahdollisuuksia.
Kiihoittakaa omianne suosionosoituksilla, perustakaa huutosakkeja sopivine 'remsuineen', mutta jättäkää yksityiset ja sopimattomat huudahdukset. Pahimpien kiihkoilijain on hyvä muistaa, että ottelua järjestävillä on oikeus, vieläpä velvollisuuskin, karkoittaa kentältä sopimattomasti käyttäytyvät.
Koettakaa perehtyä pelisääntöihin ainakin pääpiirteissään ja syventykää niiden henkeen.

_____________________

Seuraavassa vielä luettelonomaisesti Suomen jalkapallokauden 1933 piirit ja niiden toiminnassa virallisesti (eri tasoilla) mukana olleet seurat:
Helsingin piiri (perustettu 1923): HJK, HPS, HIFK, Start (Helsinki), Stjärnan (Helsinki), Jukolan Pojat (ilmeisesti Helsinki), KIF, Malmin Ponnistajat, Helsingin Toverit ja Helsingin Atleettiklubi (HAK).
Turun piiri (per. 1910): TPS, ÅIFK, Turun Riento, J.I.F. Mackabé (Turku), HIK (Hanko), EIF (Ekenäs) ja Turun urheiluliitto.
Viipurin piiri (per. 1924): Viipurin Sudet, Viipurin Palloseura (ViPS), Viipurin Reipas, Urheiluseura Kadur (Viipuri), Viipurin Venäläinen Yhdistys, Viipurin Pallo-Veikot (VPV), Viipurin Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys (N.M.K.Y), Kelkkalan Kisailijat, Karjalan Urheilijat, Lappeenrannan Urheilumiehet (LUM), Etelä-Saimaan Kisa (E-S.K, Lauritsala), Rajaveikot (Kuokkala) ja Käkisalmen Palloilijat.
Vaasan piiri (per. 1924): VPS, VIFK, Vaasan Pallo-Veikot, Kotirannan Palloilijat (KP), Kristinestads Idrottsförening (Kristiinankaupunki), Kaskö Iddrottsklub (KIK, Kaskinen), Drott (Pietarsaari), GBK (Kokkola), KPV (Kokkola) ja Seinäjoen Palloseura.
Savon piiri (per. 1926): Kuopion Palloseura (ensin KPS, myöh. KuPS), Kuopion Pallo-Toverit (KPT), Kajaanin Palloilijat, Iisalmen Palloilijat, Varkauden Urheilijat, VPK:n Urheilijat (Varkaus), Savonlinnan Pallo-Kerho (SaPKo), Savonlinnan Riento, Pieksämäen Palloilijat, Mikkelin Palloilijat (MP), Jyväskylän Palloilijat ja Jyväskylän Kisa-Toverit (JKT).
Hämeen-Satakunnan piiri (per. 1930): Tampereen Palloilijat (TaPa), Tampereen Ilves, TBK (Tampere), Hämeenlinnan Tarmo, HPK (Hämeenlinna), Jämsänkosken Palloilijat, Porin Palloilijat (PoPa), Porin Lyseon Kiri, Björneborgs IFK (BIFK), Pallo-Iirot (Rauma) ja Rauman Urheilijat.
Kymenlaakson piiri (per. 1929): Kotkan Palloseura, Kouvolan Urheilijain Palloilijat (KUP), Voikkaan Urheilu-Veikot, Karhulan Katajaiset, Kymintehtaan Urheiluseura, Gymnastik- och Idrottsföreningen Thor (Loviisa), Lahden Luistelijat (ei pelannut jalkapalloa), Lahden Urheilijain Palloilijat, Lahden Ahkeran Palloilijat, Kaipiaisten Kajastus, Heinolan Isku ja Enson Kisailijat.
Karjalan piiri (per. 1930): Sortavalan Palloilijat (SP), Sortavalan Palloseura (SPS), Joensuun Palloseura ja Joensuun Kalevaiset.
Pohjois-Suomen piiri (per. 1924): Oulun Palloseura (OPS) ja Kemin Palloilijat.

Piirien ulkopuolellakin toimi seuroja, joiden ohjelmaan jalkapallo kuului - sellainen oli ainakin 'Voimistelu- ja Urheiluseura Akilles' Porvoosta (Porvoon Palloseura ei pelannut jalkapalloa).

Alempien sarjatasojen nousijoita / lohkovoittajia:
(Jalkapallokirja 1959):



1950:

G.Pohjolan herkullinen 'pilapiirros' Aaamulehdessä SM-sarjan puolivälin tilanteesta. I-Kissat selvisi 'huipulle'. TPS ja KTP ehtivät toisen kierroksen aikana vielä vaihtaa paikkojaan vuorikiipeilyssä.

Ilves-Kissat voitti ensimmäisen Suomen mestaruuden Tampereelle v.1950. Samalla mestaruus meni ensimmäistä kertaa Suomessa pois rannikoiltamme maan keskiosiin.

1958:

Vuoden 1959 SPL:n 'Jalkapallokirjasta' löytyy tämä mielenkiintoinen SM-sarjojen historiallinen maalintekijöiden 1930-58 tilasto. VIFK:n Stig-Göran Myntti johti maalilla ennen HJK:n Aatos Lehtosta.
Vuonna 1953 syntyneenä useimmat tämän listan pelaajat jäivät tämän kirjoittajalta näkemättä.

1960:

Armeijan mestaruuden vuonna 1960 voitti Pohjois-Savon Prikaati. Runkopelaajina useita KuPS-miehiä.

1961:

Vuoden 1961 SPL:n 'Jalkapallokirjasta' löytyi tämä mielenkiintoinen 'Manchester United Memory Cup'-historiikki.

1965:

Vuoden 1966 SPL:n 'Jalkapallokirjasta' löytyi 'Poikien Suomen mestaruuden' voittaneiden listaus ajalta 1942-65. Erikoisimpana mestarina ehkä vuoden 1948 Porin Kärpät.

1971:

Vuoden 1971 SPL:n 'Jalkapallokirjasta' löytyi siihen mennessä eniten SM-sarjan otteluita pelanneiden pelurien lista - kärjessä oli HJK:n Reijo Jalava. Laskenta oli tehty siis ennen pelikautta 1971.

1976:

1983:

Ostin SPL:n vuoden 1983 Jalkapallokirjan äskettäin käytettynä ja sen välistä löytyi 'alkuperäisen omistajan' jäljiltä ylläoleva Veikkaajasta repäisty leike, josta käy ilmi (täydennyksin) Suomen kesässä 1983 eri sarjatasoilla pelanneita ulkomaalaisvahvistuksia.

Kysymyksiä, lisätietoja tai korjauksia tekijöille: E-MAIL

Jalkapallosivustomme ETUSIVULLE.