DAVE DUDLEY (1926-2003)
(Jukka Joutsi * latest additions: 13.4.2020)


A) Rekkakantrin kuningas
DAVE DUDLEY
kuollut 22.12.2003 sydänkohtaukseen.

(Jukka Joutsi, tammikuu / January 2004)

"Well my rig's a little old but that don't mean she's slow
There's a flame from her stack and that smokes been a blowin' black as coal
Well my home town's coming in sight
And if you think I'm happy you're right
Six days on the road and I'm gonna make it home tonight".




(J.Joutsi, tammikuu 2004): Kantrimusiikin todellisia perusveteraaneja kuolee hämmentävän tiuhaan tahtiin.
Tuntuu kuin jossakin eri ulottuvuudessa olisi kehitteillä kaikkien aikojen "Kantrikonsertti", johon nyt buukataan uusia esiintyjiä kiireellä.
Rekkakantrin kuningas DAVE DUDLEY kuoli 22.12.2003 sydänkohtaukseen kotonaan Wisconsinissa 75-vuotiaana.
Six Days On The Road-hitillään v. 1963 maineeseen noussut Dudley ehti urallaan saada yli 40 kantrihittiä ja hän levytti lukemattomia albumeja USA:ssa ja Euroopan puolella.

Muistan vielä hyvin, miten aikoinaan ensi kertaa tutustuin Dudleyn matalanmöreään bassolaulantaan.
Lyseolaisilla oli tuolloin - aivan 70-luvun alussa - tapana tuoda LP-levyjä kouluun, joita kiinnostuneet lainailivat. Silloiset pop-levyt vietiin käsistä, muutamat onnettomat joukkoon eksyneet väärämieliset vinyylialbumit saivat jäädä tyhjään takarivin pulpettiin, jota kai kiirastuleksikin tuli kutsuttua.
Sieltä kerran kauhukseni löysin Burl Ivesin western-albumin ja Mercury-yhtiön tupla-kokoelman, jossa oli kansissa erikoiset aukeavat saluunanoviläpät.
Kokoelma esitteli suuren joukon uusia nimiä, jotka myöhemmin osoittautuivat ajan kantrin peruskalustoksi. Yksi laulajista herätti erityisen mielenkiinnon, Dave Dudley mörisi 4-5 rekkalauluaan läpi sellaisella intensiivisyydellä, että miehen nimi piirtyi heti Kultaiseen kirjaani ja Dudley olikin sitten heti ensimmäisten ulkomailta tilattujen hankintojen kärkinimien joukossa.
Miehen matala bassolaulanta ja nopeatempoiset rekkalaulut, joiden taustoilta aina eniten miellytti hurja rautalankainen, maagisesti teräksenmakuinen kitarasäestys. Kyseisen soitannan olen myöhemminkin mieltänyt juuri dudley-soundiksi yleisterminäkin.
Dave Dudley oli yksi ensimmäisistä artisteista, joihin kirjeitse otin henkilökohtaisesti yhteyttä ja ilokseni sain yksityiskohtaisia vastauksia kysymyksiini, valokuvia ja myös "The Best Of"-albumin.

Dudleyn uran ilmeisesti viimeiseksi albumiksi jäi vuoden 2001 American Trucker (MusicMill). Se on esitelty tällä Dudley-sivulla alempana - kuvaruudussa B. Tuon kirjoitelman yhteydessä esiteltiin Dudleyn uran vaiheita yleisemminkin eli lienee perusteltua olla toistamatta liikaa samoja asioita tässä yhteydessä.

Dave Dudley (oikealta nimeltään David Pedruska) syntyi toukokuun 3. päivänä 1928 paikkakunnalla nimeltään Spencer, Wisconsin.
Suvun juuret löytyvät Tsekin suunnalta kuten Daven "oikea" sukunimikin kertoo.
Hänen nuoruutensa ykköstavoitteena oli päästä baseball-pelaajana ammattilaiseksi. Hän kuitenkin loukkasi pelatessaan käsivartensa ja lääkärit kertoivat suoraan, että baseball-pelaajan ura oli kerralla ohi.

Loukattuani käteni ainoa haaveeni oli särkynyt iäksi. Jotain uutta oli kiireesti keksittävä tilalle. Olin lauleskellut kouluaikana hiukan ja kun kaverini tuli kertomaan, että hän tiesi tavan tienata laulullani muutaman taalan, aloin kiinnostua. Hän teki kanssani yhden singlen, mitä myimme rullaluisteluradalla, kokonaismyyntimäärä oli kai 27 kappaletta. Hän soitti urkuja ja minä lauloin, A-puolen juttu oli hänen sävellyksensä, B-puolen "I`m Always Day Dreaming" oli minun mestariteokseni. Laitoimme siihen hienosti "Dudley Records". Se oli hirveä levy, älä vain ikinä soita sitä minulle, Dudley muisteli myöhemmin uransa alkuvaiheita.
Ajelin hetken rekkaa ja palkkarahat kulutin paikallisessa baarissa, jossa kaverit saivat minut laulamaan ja rämpyttelemään kitaraa. Siitä koko juttu alkoi, pian isompi baari palkkasi minut ja kaikki kaverini tulivat sinne perässäni, rahaakin alkoi näkyä enemmän kuin mitä rekan ajosta sain.

Vuonna 1949 Dave aloitti ammattimaisen laulajan uransa. Hän kutsui itseään nimellä The Texas Stranger, kun hän sai oman puolen tunnin radio-ohjelmansa Stevens Pointin WSPT-radioasemalla.
Hän aloitti keikkailun oman Dave Dudley Trionsa kanssa ja tuli hyvinkin suosituksi DJ-hommissaan radiossa.
Vuonna 1961 Dudley levytti "Vee"-levymerkille laulun Maybe I Do, joka oli jäävä kantrihistoriaan ensimmäisenä Dave Dudley-singlenä, joka nousi kantrilistoille. Levytys käväisi sijalla #28 ja Dudleyn nimi alkoi tulla laulajana valtakunnallisesti tutuksi.
Mainittakoon, että samainen levytys julkaistiin v.1963 "Curio"-levymerkillä vielä uudestaan "oikein kuvakansin".

Syksyllä 1962 nousi seuraava Dudley-single listoille, nyt "Jubilee"-levymerkillä. Laulu Under The Cover Of The Night kapusi parhaimmillaan sijalle #18 asti.
Dave lyöttäytyi yhteen Johnny Voit-nimisen kitaristilaulajan kanssa ja he alkoivat yhdessä keikkailla duona.

Vuonna 1962 loppupuolella Dave siirtyi levyttämään firmalle, joka aluksi käytti itsestään nimeä Golden Wing. Mercury-yhtiö kuitenkin omasi oikeudet nimeen "Wing" ja siksi Daven edustaman firman oli muutettava nimensä muotoon Golden Ring. Tapahtumien kulusta enemmän hieman myöhemmin tarinassamme.

Kesällä 1963 Dudleyn elämä muuttui kerta heitolla. Hänen levytyksensä rekka-aiheisesta nopeatempoisesta laulusta Six Days On The Road räjäytti pankin ja teki Davesta kertaheitolla suuren kantritähden.

En pitänyt laulusta, kun Jimmy Key sen minulle ensi kerran esitteli. Managerini suostutteli sen levyttämistä, itse olisin halunnut jatkaa balladilinjalla. Nauhoituspäivänä olimme purkittaneet jo kolme hidasta balladia ja uskoin itse niistä löytyvän seuraavan singleni. Studioaikaa oli jäljellä vielä kolme varttia ja muistin salkussani olevan rekkalaulun. Muusikot kysyivät, minkä ihmeen jutun nyt olin löytänyt, kerroin sen olevan laulun rekkakuskista, joka kaipaa kotiin. Miehet vilkuilivat kiusaantuneina toisiaan ja sitten alettiin. Viimeksi maailmassa olisin uskonut studiosta poistuessani, miten asiat sen jälkeen kehittyivät. Kolmesta hitaasta laulusta en kuullut enää koskaan puhuttavan myöhemmin, "Six Days On The Road" julkaistiin ja sitten alkoivat puhelimet soida ja pian löysin itseni kantrilistojen kärjestä. Keikkapalkkoihini lisättiin heti nollia perään ja kaikki muuttui täysin.
Rekkamiehet ottivat minut omakseen ja minä otin heidän musiikkinsa omakseni
, Dave on kertonut suuren läpimurtonsa yksityiskohdista.


Six Days On the Road (Earl Green-C.Montgomery)

Well I pulled out of Pittsburgh headin down that Eastern seaboard
I got my diesel wide out and she's arunning like never before
There's a speed zone ahead on the right
But I don't see a cop in sight
Six days on the road and I'm gonna make it home tonight

I got me ten forward gears and a Georgia Overdrive
I'm takin' little white pills and my eyes are opened wide
I just passed a Jimmy and a White
I been passing everything in sight
Six days on the road and I'm gonna make it home tonight

Well it seems like a month since I kissed my baby goodbye
I could have a lotta women but I'm not alike some other guys
I could find me one to hold me tight
But I could never make believe it's alright
Six days on the road and I'm gonna make it home tonight

The I.C.C. is a checkin on down the line
Well I'm a little over weight and my log book is way behind
But nothing bothers me tonight
I can dodge all the scales alright
Six days on the road and I'm gonna make it home tonight

Well my rigs a little old but that don't mean she's slow
There's a flame from her stack and that smokes been a blowin' black as coal
Well my home town's coming in sight
And if you think I'm happy you're right
Six days on the road and I'm gonna make it home tonight



Shelby Singleton oli Six Days On the Road-menestyksen alkaessa Mercury-yhtiön pomona ja hän - häikäilemätön businessman kun oli - näki tilaisuutensa rahastaa uudella raketinomaisesti suosiota saavuttavalla levytyksellä.
Koska Mercury-yhtiöllä oli oikeudet tytäryhtiönsä "Wing"-nimeen, katsoi Singleton Dudley-levytyksen julkaisseen Golden Wing-nimen loukkaavan yksinoikeuslakeja.
Dudley muisteli myöhemmin kärhämän yksityiskohtia:

Singleton haistoi heti laulumme hittipotentiaalin ja hän halusi yhtiönsä George Jonesin levyttävän laulun minun sijastani. Hän lähetti meille haasteen ja käski "Wing"-nimeen vedoten meidän vetävän singlemme pois markkinoilta. Hän laski, että pienelläkin viivästyksellä olisi se hyöty hänelle, että hän saisi Georgen palaamaan kiertueltaan Nashvilleen levyttämään laulun.
Pidin pääni kylmänä ja sanoin hänelle, että laita "koirat" (=lakimiehet) liikkeelle, levyä ei vedetä takaisin. Sehän oli minulle ensimmäinen kerta, kun olin saanut hittiä lupaavan levytyksen markkinoille ja nyt Shelby meinasi kiristää sen minulta pois.
Kun George Jones sitten aikanaan päätti kiertueensa ja tuli Shelbyn studiolle, oli levytykseni jo sellaisessa suosiomyrskyssä, ettei George halunnut sitä enää levyttää lainkaan.
Singletonin kanssa otettiin lujaa yhteen, Georgen kanssa minulla ei ollut mitään ongelmaa asiasta koskaan, Shelbynkin kanssa välit parantuivat, muutimme nimen muotoon "Golden Ring" ja pian Shelby olikin tuottamassa minua studiossa.
.

Lokakuussa 1963 Dudley sai laululla Cowboy Boots listasijoituksen #3. Nyt "Golden Wing"-nimi oli muuttunut siis muotoon "Golden Ring".
Markkinoille laskettiin v.1963 ensimmäinen Dudley-albumi, jonka nimenä oli luonnollisesti Dave Dudley Sings Six Days On The Road.
Albumin kansidesign oli hellyttävän alkeellista, mutta musiikkipuoli kesti kaikki vertailut.

SIX DAYS ON THE ROAD - (E.Green-C.Montgomery)
I FEEL A CRY COMING ON - (J.Key)
BOO ON YOU - (D.Dudley)
THEN I CAN GO TO BED - (D.Dudley)
LAST DAY IN THE MINES - (J.Key)
BEFORE MY TIME - (D.Dudley)
TAXI CAB DRIVER - (D.Dudley-B.Auge-R.Johnson)
THAT'S PRETTY GOOD FOR ME - (B.Forshee)
ABOVE AND BEYOND (THE CALL OF LOVE) - (H.Howard)
YESTERDAY'S LOVER - (S.Smith)
LONELY CORNER - (D.Dudley)
BARBARA ALLEN - (Trad.)

Albumin ja kahden huippusinglen jälkeen suuri Mercury-yhtiö päätti kaapata Dudleyn kirjoihinsa. Ironista kyllä, yksi innokkaimmista Dudleyn värvääjistä oli nimenomaan Shelby Singleton - sama mies, joka oli vähän aiemmin oikeusteitse yrittänyt kaapata Daven hitin itselleen!
Dudleyn Mercury-kaudesta tuli pitkä ja menestyksekäs. Se on ajanjakso, jolloin Dudley teki monien mielestä parhaat levytyksensä ja sai hänet jäämään kantrihistoriaan erityisesti rekkalaulujen mestaritulkkina yhdessä Red Simpsonin ja Dick Curlessin kanssa.

Dudley levytti Mercury-yhtiössä vuodet 1963-73, jolloin häneltä julkaistiin seuraavat albumit:

SONGS ABOUT THE WORKING MAN * Mercury SR 60899 - 1964
TRAVELIN' * Mercury SR 60927 - 1964
TALK OF THE TOWN * Mercury SR 60970- 1964
RURAL ROUTE NO.1 * Mercury SR 60999 - 1965
TRUCK DRIVIN' SON OF A GUN * Mercury SR 61028 - 1965
GREATEST HITS * Mercury SR 61046 - 1965
THERE'S A STAR SPANGLED BANNER * Mercury SR 61057 - 1966
LONELYVILLE * Mercury SR 61074 - 1966
FREE AND EASY * Mercury SR 61098 - 1967
MY KIND OF LOVE * Mercury SR 61113 - 1967
COUNTRY * Mercury SR 61133 - 1968
GREATEST HITS 2 * Mercury SR 61144 - 1968
THANKS FOR ALL THE MILES * Mercury SR 61172- 1968
ONE MORE MILE * Mercury SR 61215 - 1969
GEORGE AND THE NORTH WOODS * Mercury SR 61242 - 1969
THE BEST * Mercury SR 61268 - 1970
POOL SHARK * Mercury SR 61276 - 1970
LISTEN BETTY * Mercury SR 61315 - 1970
WILL THE REAL DAVE DUDLEY PLEASE SING * Mercury SR 61351 - 1971
ORIGINAL TRAVELING MAN * Mercury SR 61365 - 1972
KEEP ON TRUCKIN' * Mercury SRM1 669 - 1973


Dudley sai Mercury-vuosinaan 27 singleään kantrilistoille ja niistä yksi saavutti tavoitellun listaykkössijan. Kyseessä oli vuoden 1970 Tom T.Hall-sävellys The Pool Shark, joka aiheeltaan sijoittui biljardisaliin, ei siis rekkamiesten maailmaan.

Kymmenen parhaan listasinglen joukkoon ylsivät laulut Last Day In The Mines, Mad, Truck-Drivin` Son-Of-A-Gun, What We`re Fighting For, Comin` Down ja Fly Away Again.

Jokaisella Dudley-fanilla on varmasti omat erityissuosikkinsa Mercury-albumien joukossa, mutta monet albumit edustavat melko samanlaista rakennetta.
Mukaan laitettiin säännöllisesti 2-4 Tom T.Hall-sävellystä, muutamia rekkajuttuja ja Daven versioita ajan muiden artistien hiteistä. Lisäksi Dave sävelsi itse albumeilleen hitaita balladeja, jotka varmaankin eniten rassasivat hänen faniensa kärsivällisyyttä.

Ensimmäinen Mercury-albumi Songs About The Working Man on se albumi, josta itse aloitin Dudleyn uran seuraamisen. Tosin hankin albumista aluksi saksalaisen kanneltaan keltareunaisen jälkipainoksen 70-luvun alussa (nimenä yllättäen Six Days On The Road).
Albumilla yli 75% lauluista oli kiivasvauhtisia Dudley-perustyylin kitarasäesteisiä lasketteluja - Johnny Hortonin I`m Coming Home alkoi käydä jo kuin ylikierroksilla. Dave ahmi laulun tekstit kuin yhteen hengenvetoon. Kitaristilla kerrottiin olleen soittimensa kielinä ilmeisesti vain "erivahvuisia piikkilankoja"!
Albumin laulut kertoivat rekkakuskeista, kaivosmiehistä, taksikuskeista, tehdastyöläisistä, farmareista ja jopa alligaattorin pyydystäjistä.

Nimenomaan rekkakantrin ystäville Dave Dudley albumi Truck-Drivin` Son-Of-A-Gun oli varmasti parasta herkkua. Seuraavat laulut kuultiin albumilla:
Truck Drivin' Son Of A Gun , Two Six Packs Away , Just A Few More Miles, Quittin' Time, Operation X, DJ Memphis Joe, I Got Lost, Wreck Of The Old Slow Binder, Jack Knife, Sugarland USA, Truck Driver's Waltz, Speed Traps Weight Stations And Detour Signs.

Omia muita suosikkialbumejani kaikkien näiden vuosien aikana ovat ehdottomasti olleet Thanks For All The Miles, One More Mile, George And The North Woods, Listen Betty, Will The Real Dave Dudley Please Sing ja Original Travelin` Man.
Kaikkia niitä kiusaa tosin hitaiden "pehmoballadien kirous" paikoitellen, mutta muuten niiden sisältö edustaa parasta Dave Dudley-tyylin vauhtikantria.
Mercury-vuosien lähestyessä loppua kohden hänen albumiensa kansitaide alkoi pahasti lopahtaa, tuntui kuin Dudleyn pr-miehet olisivat tietoisesti pitäneet hänet poissa kunnon kansikuvista.

Mercury-vuosien jälkeen alkoi väistämätön alamäki. Rice-yhtiössä hän vuosien 1973-74 aikana sai kolme keskinkertaistakin matalammalle sijoittunutta listasingleä lauluilla Rollin` Rig, Have It Your Way ja Counterfit Cowboy.

Vuodet 1975-76 Dudley vietti United Artists-yhtiössä ja hän sai viisi melko vaatimatonta listasijoitusta levytyksillään How Come It Took So Long (To Say Goodbye), Fireball Rolled Seven, Me And Ole C.B., Sentimental Journey ja 38 And Lonely.
Albumeja UA-yhtiö julkaisi neljä, joissa kansitaide heikkeni, jos mahdollista, entisestään:

SPECIAL DELIVERY * U.Artists 366G (1975)
Counterfeit Cowboy , Rollin' Rig , One More Plane, Fireball Rolled A Seven , My Love Train Is Rollin' On Your Track, Six Days On The Road, How Come It Took So Long To Say Goodbye, Most Beautiful Girl, Blue Bedroom Eyes, I Keep Looking Back, Have It Your Way .
UNCOMMONLY GOOD COUNTRY * U.Artists 512G (1975)
Me And Ole CB , Wave At 'Em Billy Boy, I Have Been Known Not To Go Home, Let Me Dream, Sentimental Journey, I Can't Remember You, Beautiful Love Song, That's How Cold, I've Lived Like A Piece Of Grass, Give Me Back That Old Familiar Feeling, Where Did All The Cowboys Go .
1776 * U.Artists 625G (1976)
1776, Big Stuff, Been Around The Horn, Denims And Diamonds, Truckin' Dad, Faded Love, Rodeo Drifter, He Doesn't Live There Anymore, Night You Broke The News, America I'll Always Love You.
PRESENTS * U.Artists 675G (1976)
Rooster Hill, Texas Ruby, My Sunny Overgrown Country Town, Sugarland USA, Lyin' Eyes, 38 And Lonely, Eagles Fly Alone, My Town, Don't Need The Rain, Where Does A Little Boy Go.

Muistan itse tuskastuneeni näihin United Artists-albumeihin. Kappalevalikoimat, sovitukset ja melkein kaikki muukin meni aivan eri rataa kuin olisin toivonut. Kun julkaistavaksi singleksi v. 1976 valittiin Daven henkäilemä versio Les Brownin vuoden 1945 pop-listojen ykkösestä Sentimental Journey, alkoi usko lopullisesti mennä.
Albumi 1776 ilmestyi USA:n 200-vuotisjuhliin ja rekkamiesten CB-radion liittäminen itsenäistymisaikojen historiallisiin tapahtumiin ei sittenkään tainnut olla ideoista parhain.

Vuonna 1978 Dudley oli jälleen Rice-yhtiössä, missä hänen singlensä One A.M. Alone vaivoin ylitti "näkyvyysrajan" eli sai sijan #95.
Kahdelle julkaistulle "Rice"-albumille Dudley levytti suuremmaksi osaksi uudestaan vanhempia menestyshittejään. Dudleyn ura alkoi olla poistumisrampilla.

CHROME AND POLISH * Rice 711 (1978)
Rollin' On We Gone, Fireball Rolled A Seven, Me And Ole CB, Fly Away Again, Six Days On The Road, Pool Shark, Truck Drivin' Son Of A Gun, Comin' Down, There Ain't No Easy Run, Devils In Heaven Bound Machines.
ON THE ROAD AGAIN * Rice 6032 (1979)
Counterfeit Cowboy, Rollin' Rig, One More Plane, Rollin' On Your Track, Have It Your Way, Blue Bedroom Eyes, That's How Cold, One A.m. Alone, Texas Ruby, 38 And Lonely


Vuonna 1980 Dave Dudley siirtyi jälleen Shelby Singletonin suojiin - nyt legendaariseen SUN-yhtiöön, jonka loistoajoista ei kyllä ollut enää jäljellä kuin korkeintaan keltainen logo.
Dudley sai v.1980 listasijan #77 laululla Rolaids, Doan`s Pills And Preparation H, josta oli tuleva hänen uransa viimeinen listaesiintyminen.
SUN-yhtiössä Dudley joutui edelleen levyttämään loputtomia uusia versioita vanhoista menestyksistään ja Singletonin tyyliin käytetyt studiosovitukset eivät todellakaan tehneet oikeutta Dudleyn tapaiselle artistille.

INTERSTATE GOLD * Sun 1020 (1980)
DIESEL DUETS with CHARLIE DOUGLAS * Sun 1024 (1980)
KING OF THE ROAD * Sun 1026 (1981)
NASHVILLE RODEO SALOON * Sun 260130 (1984)
TRUCK DRIVIN' MAN * Sun 250130 (1985)
PORTRAIT * Sun CD 286130 (1991)

Vuonna 1982 Dudley saattoi "Sun"-riippuvuudestaan huolimatta käydä levyttämässä USA:ssa albumit sellaisille yhtiöille kuin 51West, Cetera ja Tudor. Niistä hieman tarkemmin tuonnempana.

Juuri näihin aikoihin Dave Dudleyn uralla oli tapahtunut erikoinen suonenisku. Saksassa hänestä oli kehittynyt eräänlainen "superstar" alan harrastajien keskuudessa. Heille Dudley merkitsi juuri railakasta rekkamusiikin kuninkaallista, jonka asemaa kuvaa hyvin tuon ajan johtavimman saksalaisen kantriyhtyeen Truck Stopin menestyslevytys Ich möchte so gern Dave Dudley hör`n.
Dudley alkoi säännöllisesti tehdä esiintymiskiertueita Keski-Eurooppaan ja välillä suorastaan asui Saksassa. Hän levytti monille yhtiöille Keski-Euroopan eri maissa kuitenkin siten, että amerikkalainen "SUN"-yhtiö omasi niihin "perimmäiset oikeudet" .
Tilanteesta seurasi Dudley-levytysten seuraajille todellinen kaaos, kun levyjä ilmestyi hirmuiseen tahtiin eri maista ja kenelläkään ei ollut aavistustakaan levytysten todellisista alkuperistä. Useimmilla albumeilla oli samojen laulujen eri versioita "hallitsemattomassa kaaoksessa". Oli vaikea löytää edes kahta albumia, joilla ei olisi ollut lauluvalikoimassa päällekkäisyyksiä. Monet Dudley-fanit menettivätkin mielenkiintonsa vallinneessa ylitarjonnassa.

Dudley vieraili muutamia kertoja myös Englannissa, mutta siellä hänen tyylinsä ei vedonnut sikäläiseen yleisöön ja Englanti jäi valloittamatta. Dudley alkoi olla ikääntynyt, vatsaltaan saksalaisen oluen pyöristämä ja kotimaassaan melkoisen unohdettu "60-luvun tähti".

Vuosina 1984-86 tulin kirjoittaneeksi Dudleyn "eurooppalaisista levytyksistä" Folk & Country-lehteen muutamia esittelyjä. Noista teksteistä voisi ottaa tähänkin tarinaan sen ajan tuntojen kuvaamiseksi seuraavat "aikalais"-lainaukset:

Roll Truck Roll (Bellaphon * 1984) (F&C 1984/4, J.Joutsi)
Rekkakantrin kuningas on yhä voimissaan. Nyt amerikkalainen Sun-yhtiö on julkaissut häneltä jo neljännen albumin , joka on lähinnä suunnattu Saksan markkinoille.
Dudleyn ura on Yhdysvalloissa ilmeisissä vaikeuksissa, sillä listamenestyksiä hän ei enää kykene yhtiölleen tuomaan ja sehän asioita paljon ratkaisee tulevaisuudenkin kannalta. Hänen viimeisin listasijoituksensa on syksyltä 1980.
Tämä uusin albumi on siis Saksassa julkaistu "Bellaphon"-merkillä ja tarkkaa tietoa ei vielä ole, millaisessa muodossa näitä lauluja USA:ssa julkaistaan.
Mukana on saksalaisille kolme suoranaista "kosiskelua": I Wish I Could `Sprechen Sie Deutsch`, Bert Kämpfertin tunnetuksi tekemä Dankeschön ja osaksi saksaksi laulettu vanha Elvis-bravuuri Wooden Heart.
Dudley jatkaa muutenkin uskomattomia kappalevalikoimiaan: nyt Dudley-käsittelyn saavat niin Beatles-klassikko A Hard Days Night kuin myös ikivihreä Mack The Knife. Edellinen ei Davelle kerta kaikkiaan sovi, mutta jälkimmäinen kyllä. Mieleen tulee Mercury-kauden ikimuistoinen (ja siis onnistunut!) vauhtiversio Fogertyn laulusta Bad Moon Rising.
Ilahduttavinta on, että Dudley on vihdoinkin löytämässä jonkinlaisen välimuodon noille tutuille rekkakiidoilleen ja hitaille rakkausballadeilleen.
Nyt hän laulaa kuusi hitaampaa rekkalaulua, joissa kaikissa on vahva tarina ja tunnelmasta on vauhdin puuttumisesta huolimatta kaikki turha hempeys kaukana. Esimerkiksi tarinassa The Coast is Clear rekkakuskin vaimo saa äkillisen lyijymyrkytyksen oltuaan miehelleen uskoton tämän ollessa tien päällä.

Nashville Rodeo Saloon (1984), Dave Dudley`s Diesel Express (51West * 1982) ja Truckin` Round The World (Tudor * 1982) (F&C 1986/2, J.Joutsi)
Rekkakantrin ja varsinkin Dave Dudleyn ystäville tiedoksi muutamia miehen 80-luvun levytyksiä, joilla hän on edukseen.
Vuoden 1984 Sun/Bellaphon-albumi Nashville Rodeo Saloon on jälleen tarkoitettu samannimisen saksalaisravintolan nimenkin mukaisesti saksalaisille markkinoille. Toki se tarjoaa muillekin kiintoisaa kuultavaa, onhan aina 12 ennenkuulumatonta Dudley-tulkintaa hankkimisen arvoista.
Parhaita paloja ovat Diesel Smoke, Asphalt Cowboy ja Wish I Had A Nickel Every Time I Sing Truck Drivin` Man.
Vuoden 1982 levytyksiä USA:n markkinoille on kuultavissa suoran linjan rekkalevyillä Dave Dudley`s Diesel Express (51West) ja Truckin` Round The World (Tudor).
Molemmilla on muutamia uudelleen lämmitettyjä vanhoja levytyksiä, kerrankin jopa parempina versioina. Esimerkiksi Truckin` Dad saa nyt paremman sovituksen kuin alunperin UA-yhtiössä. Mutta ensisijaisesti albumilla on uusia aluevaltauksia - outojakin, kuten Hank Williamsin Hey Good Lookin` , Willsin San Antonio Rose ja Ernest Tubbin Walking The Floor Over You.
Hitaita nyyhkyjä ei löydy lainkaan, muutama Red Sovinen rekkapuheklassikko saattaa joitakin vauhtiballadien ystäviä ärsyttää (=Phantom 309 ja Giddy Up Go).



Vuonna 1982 Dudley levytti vielä joulualbumin Trucker`s Christmas Cetera-yhtiölle:
TRUCKER'S CHRISTMAS * Cetera 6554 (1982)
White Christmas, Rev Nicholas, O Come All Ye Faithful, All I Want For Christmas Is You For Me, Can I Sing A Christmas Song For You, O Christmas Tree, I Wish You Were Here, Jingle Bells, Lonely Christmas Again, Old Time Memory Christmas, Silent Night, Six Tons Of Toys .

Dudley-story jatkui sitten edelleen Saksa pääpaikkana, mutta myös USA:n puolella alkoi muutosten aika.
Vuonna 1986 Dudleyn Here He Is-albumi julkaistiin Delta-yhtiössä ja sitten alkoikin Koch-merkillä tulla markkinoille "saksalaissävytettyä" materiaalia kolmella eri albumilla:
HERE HE IS * Delta 11040 (1986)
When My Blue Moon Turns To Gold Again, Salvation Arms, Friend Named Wine, Mary Lou You Took The Party With You, Ain't That A Shame, Homer And Collie, Give Me Back That Old Familiar Feeling, Counterfeit Cowboy, Beautiful Love Song, My Sunny Overgrown Country Town, Rooster Hill, Eagles Fly Alone, Sugarland USA, Let Me Dream, Tavern Telephone, If I Could Change Mary's Mind, I Was Country Before Barbara Mandrell, Truck Drivin' Son Of A Gun, Mad, Pool Shark
MORE DUDLEY * Koch LP 121846 (1987)
Mama's Town, Professional Bum, Just Memories, Charlie's Rodeo Band, Come And Gone, Fantastic Memory, Sleepy Eyed John, Rollin' In My Sweet Baby's Arms, That Magic Song, Wanderin' Truck Drivin' Man, Gas Pump Jockey, It Wasn't A Good Year
SILVER ALBUM * Koch LP 121969 (1988)
John Henry, I'm Goin' Home, I'm Single Again, Waterin' Hole, Rovin' Gambler, Place In The Sun, Yellow Rose Of Texas, Charlie's Shoes, Soldier's Spouse Lament, Six Days On The Road, Lookin' South, Now And Then
IM STAU * Koch LP 112252 (1991)
Im Stau, Sunday Here In Deutschland, Lots Of Things I'm Gonna Do In Texas, Somewhere In LA, Cowboy Hat, In The Northwoods, Mountain Dew, Us Ol' Truckers Don't Like Rockin' While We Roll, Black And Blue, Tavern In Our Town, Hey Hello Highway, Somewhere Between Big D And San Antone, Deep In The Heart Of Texas, As Of Now

Ilmeisesti viimeiseksi jääneessä levytysprojektissaan Dave Dudley purki rekkamiesten näkökulmasta "World Trade Center"-iskun herättämiä tunteita. Dudleyn poismenon aiheuttaman 'järkytyksen' jälkeen kuunneltuna tuo albumi on saanut aivan uusia ulottuvuuksia.
On hienoa, että viimeiseksi jäänyt albumi oli onnistunut lopputulokseltaan, miehestä jää albuminsa kanssa hyvinkin myönteinen loppunousun tuntu.

AMERICAN TRUCKER Music Mill 70031 2001 You Ain't Gonna Truck With Us, Freedom Of The Road, Back Home, I'm Proud To Say I Drive A Truck, I'm Going Home, Don't Mess With US Truckers, Wandering Truck Drivin' Man, Big Wheelin Son Of A Gun, I Want a Woman With A Handle, Sending The Old Man Home, Me And Ole CB, Six Days On The Road


Dave Dudleyn kuolinuutinen tuli melkoisena yllätyksenä, vaikka miehellä tosiaan ikää olikin jo 75 vuotta. Menneiden vuosikymmenten ajalta en muista yhtään uutista, jossa olisi kerrottu Dudleyn sairauksista tai yleensä terveysongelmista.
Dave Dudley on poissa, mutta hänen valttikorttinsa - raivoisat rekkakiidot, jäävät elämään kantriharrastajien mielissä niin USA:ssa kuin täällä Euroopassakin.


Päätetään Dave Dudleyn "muistoartikkeli" tarinaan, minkä hän itse kertoi vuonna 1974:

Minä ja Tom T.Hall saimme osan Alan Arkinin ohjaamaan elokuvaan. Esitimme rekkakuskeja, jotka tulevat kuppilaan kahville. Kohtaus oli määrä kuvata Nashvillen Tootsie`s Orchid Lounge-baarissa aivan Ryman-auditoriumin vierellä (=vanha Grand Ole Opry).
Olin nauhoittanut elokuvaan jo valmiiksi seitsemän taustalaulua ja opettelin innolla vuorosanojani ulkoa. Kuvauksien piti Tomin mukaan alkaa kello 6.30 ja hän haki minut aamutuimaan paikalle. Odottelimme baarissa ja ketään filmi-ihmisen näköistä ei näkynyt. Aloimme ajan kuluksi nappailla brandya ja aika kului.
Joskus puolen päivän jälkeen Tom katsoi lapustaan aikaa uudestaan ja huomasi, että "6.30" tarkoittikin puoli seitsemää illalla. Päätimme ettemme enää suotta välillä lähde minnekään, jäätiin istumaan - ja juotiin brandya.
Aikanaan filmiryhmä saapui ja meitä kuvattiin, en ymmärtänyt mitä Tom replikoi eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä itse mokelsin.
Seuraavana päivänä Tom soitti ja kysyi, miten kuvaukset menivät. Sanoin, että olihan hänkin ollut siellä!
Emme uskaltaneet ottaa yhteyttä ohjaajaan, mutta seuraavalla viikolla Kaliforniasta oli soitettu Tomille, että replikointimme oli pitänyt jättää kokonaan pois, kirosanat kun oli leikattu, jäljelle oli jäänyt vain tunnistamatonta örinää.
Seuraava soitto tuotantoryhmältä kertoi, että kaikki laulunikin oli poistettu filmistä.

"When I get my call up to glory they'll take me away from this land
I'll head this old rig up to heaven cause I'm a truck drivin' man
"

B) Dave Dudley-albumi: 'American Trucker' (MME ~ 2001):

(Jukka Joutsi * tammikuu 2002)

MUSIC MILL ENTERTAINMENT on uusi levy-yhtiö, jonka toimintaideana on lähinnä ollut julkaista uudestaan 60-70-luvun perinteellisen kantrimusiikin tuotteita uudelleen pakattuna CD-muodossa.
Ei siis suoranaisia vanhojen LP-levyjen uudelleenjulkaisuja, vaan uusia koosteita uusissa puitteissa. Päähuomion saavat luotettavat perusartistit kuten Mac Wiseman, Vern Gosdin, Jimmy C.Newman, George Jones ja monet muut.

Yhtiö ei tunnu juurikaan olevan sidoksissa julkaisemaan uudestaan vain joidenkin tiettyjen levy-yhtiöiden tuotteita, laajassa valikoimassa on edustettuina lukuisia eri alkuperäisyhtiöitä.

Aivan uusin MME-albumi kertoo yhtiön toiminnasta aivan uuden puolen: Dave Dudley on saanut julki aivan uutta materiaalia sisältävän albumin, jonka tarkemmalla esittelyllä onkin hyvä jatkaa:

****************************************************

DAVE DUDLEY: American Trucker (MME * 2001)

Dave Dudley on ollut Rekkakantrin kuningas jo vuoden 1963 hitistään Six Days On The Road alkaen.
Daven alkujuuret tulevat Euroopasta, Tsekin suunnasta - siitä kertoo jo hänen oikea nimensäkin: David Pedruska.
Menestyshittinsä hän levytti 60-luvun alussa pienelle Golden Wing-levymerkille. Kun single alkoi menestyä, iso Mercury-yhtiö osti sen ja teki siitä paremmalla toimituskoneistollaan valtakunnallisen hitin.

Dudley jäi tiukasti kiinni rekka-aiheiseen hittiinsä, hänen möreä bassoäänensä sopi erinomaisesti miehekkyyttä korostaviin rekkalauluihin, jotka useimmiten olivat erittäin nopeatempoisia vauhtiballadeja.
Ei ollut salaisuus, että Dave itse halusi laajentaa artistin kuvaansa ja lähes väkisin hän alkoi levyttää todella hitaita rakkauspehmoiluja, jotka saivat hänen kaikki nopeisiin rekkakappaleisiin ihastuneet ystävänsä kiemurtelemaan tuskissaan.

Dudley levytti lukuisia menestyksekkäitä albumeja Mercury-yhtiölle vuoteen 1973 mennessä. Albumeilta lohkottiin säännöllisesti listasinglejä ja erityisesti Tom T.Hall-sävellykset tuntuivat aina albumien huippuhetkiltä. Yhdessä Dave ja Tom levyttivät vuonna 1971 hulvattoman honky tonk-hupailun Day Drinkin`.

Vuonna 1974 Dave siirtyi Rice-yhtiön kautta suureen United Artists-firmaan, jossa häntä edelleen käsiteltiin nopeiden rekkalaulujen erityistaitajana, joka kuitenkin yhä enenevässä määrin sisälsi albumeilleen monien DD-fanien mielestä yhdentekeviä hitaita hempeilyjä, joihin hänen "opittu tyylinsä" ei kerta kaikkiaan tuntunut millään istuvan.

80-luvun alkaessa oli Daven paras menestysaika USA:ssa auttamattomasti ohi. SUN-yhtiölle hän levytteli lähinnä vanhoja hittejään uudelleen.
Euroopasta löytyi kuitenkin uusi tuleminen. Hänestä oli erityisesti Saksassa tullut todellinen kulttihahmo räväkän rekkakantrinsa kanssa ja suosionsa perään Dave usein lähtikin juuri Saksaan pitkillekin kiertueille. Siellä hänen uudet levytyksensä myivät suhteellisen hyvin ja vielä 90-luvullakin hänen uusia albumejaan putkahteli USA:ssa ja Saksassa melko säännöllisesti.

Aivan viimeisiin 90-luvun levytyksiin asti valtaosa Daven levytyksistä ovat olleet samaa tuttua linjaa, usein yli puolet kiivaita rekkalauluja (uusia ja vanhoja sekaisin) sekä loput niitä pakollisia "lepsutteluja".
Nyt tämä vuoden 2001 lopussa ilmestynyt albumi on poikkeuksellisen tarmokas projekti. Uusi yhtiö hänen takanaan ja albumilla voimakas lähtökohta: syyskuun 11. päivän New Yorkin tragedia.
Tämä albumi American Trucker on patrioottinen mielenilmaisu, amerikkalaiset rekkakuskit kootaan yhteen rintamaan ja albumin kaikki laulut ovat tällä kertaa rekkamiehille suoraan kohdistettuja.

The events of September 11, 2001 stirred the heart of every American. Dave Dudley, an American Trucker, seeks to capture the heart of those patriots that drive the big rigs, the delivery trucks - those that make the long hauls and short hauls. Collectively those truckers are telling terrorists everywhere: "You Ain`t Gonna Truck With Us".

Tuohon albumikansipaperin uhoon voi vain todeta, että "truck"-sanalle ei sanakirjakaan kerro tuon käyttöyhteyden todellista merkitystä!
"God Bless America"-aikaa siis eletään ja vanha kunnon Dave on istutettu taas rekkaansa ohjailemaan kansallisia tuntoja.
Musiikillisesta puolesta vastaavat tuottajina Mark Sherrill ja Tom Stewart, jotka ovat olleet myös säveltämässä viittä albumin lauluista. Dave itse on ollut tekemässä neljää laulua, niistä kolme Marie Dudleyn kanssa. Taustamuusikoista ei albumin kannet kerro valitettavasti mitään.

Albumin pakolliset "uusinnat" rajoittuvat tällä kertaa onneksi vain kahteen: Six Days On The Road (tietenkin) ja Me And Ole C.B. ovat päässet mukaan myyntiteknisesti nimellä bonus tracks.
Uusien laulujen yleisilme on hurja. Dave on loistavassa kunnossa kaikin puolin, hänen matalanmöreä lauluäänensä ei ole ikävuosien myötä menettänyt mitään muhkeudestaan (kuten niin monilla muilla hänen aikalaisillaan on käynyt).
Albumin kymmenestä uudesta laulusta vain kaksi ovat albumin teeman mukaisesti patrioottisia uhitteluja Afganistanin "rättipäiden" suuntaan (You Ain`t Gonna Truck With Us ja Don`t Mess With U.S. Truckers). Loput kahdeksan rekkalaulua voi ottaa aivan tavallisina Dudley-uutuuksina - ja mikä mukavinta, ne ovat sitä "ihteänsä"!

Dudley laulaa kuin 60-luvun alussa kiivasrytmisimpiä rekkailuylistyksiään ja hempeillä hänellä ei nyt juuri ole aikaa. Romantiikkapuoli kuitataan nopeaan tempoon nokkelassa laulussa I Want A Woman With A Handle.
Haikeutta löytyy laulusta Sending The Ole Man Home, 40 vuoden uraputki miehellä ratin takana valtateillä on ohi. Edessä ei mitään. Taattua Dudley-laatua ovat parhaimmasta (=nopeimmasta) päästä olevat rekkajutut kuten I`m Proud To Say I Drive A Truck, Wandering Truck Drivin` Man, Big Wheelin` Son Of A Gun, I`m Going Home ja Freedom Of The Road.

Tämä on ilman muuta Dave Dudleyn "comeback"-albumi. Joidenkin mielestä Dave ei tehnyt koskaan Mercury-yhtiöstä lähdettyään (1973) enää kunnon albumia, jossa olisi ollut pääpaino riehakkaissa rekkarynkytyksissä. United Artist-kauden albumeista olisi saanut kootuksi yhden laadukkaan albumillisen, olihan siellä sellaisetkin kultakimpaleet vielä kuin One More Plane ja My Sunny Overgrown Country Town.
80- ja 90-luvun julkaisut olivat hyvin kirjavia, Saksan markkinat loivat useita kummajaisia (mm. saksankielisiä olutrallatuksia ja myös "pakollinen" Lili Marleen) ja varsinaista onnistunutta "pääteosta" ei lopultakaan tullut lainkaan.

Tarvittiin ilmeisesti syyskuun 2001 tapahtumia kaivamaan "vanha raivo" esille ja lopputuloksena on lopultakin taas vanha kunnon Dave Dudley-kooste upeata rekkakantria hänen lukuisille kärsivällisille ystävilleen.
Silti on aika kaivaa taas kerran esille kulta-aikojen albumit kuten "George And The North Woods", "Truck-Drivin`-Son-Of-A-Gun" ja "Listen Betty". Kuka muistaa vielä vähälle huomiolle jääneen aarteen Cowboy Boots?


C) ('Truck Driving Music', 16.3.2009):
Born Darwin David Pedruska on May 3, 1926 in Spencer, WI, Dave Dudley grew up in Stevens Point, WI and received his first guitar from his dad when he was 11.
Dave's first love was baseball and was with the 'Gainsville Owls' when he tore a muscle in his pitching arm. While recovering, Dave dropped by WTMT in Wausau, WI and ended up hosting The Texas Stranger Show. Following a stint at KBOK in Waterloo, IA, Dave headed northwest in 1952 to KCHA in Charles City, IA. A year later, Dave formed the 'Dave Dudley Trio' which stayed together for seven years.

In 1960, Dave moved to Minnesota, formed the 'Country Gentlemen', and joined KEVE in Minneapolis. While packing his away guitar after a performance at 'The Flame' on December 3, 1960, he was seriously injured when a car struck him.
Following a lengthy recovery, Dave reached the top 40 with Maybe I Do in 1961 and Under Cover of the Night in 1962. Shortly thereafter, Jimmy C. Newman gave Dave the demo for Six Days on the Road. After running undertime on a 1963 session, the song was cut unrehearsed & nailed on the second take.
With Jimmy Colvard providing the hot licks, Dave received a contract from Mercury and a signature song.

Dave's association with Mercury lasted a decade, before he moved to Rice Records. By 1975, Dave signed with United Artists. In 1978, he rejoined Rice. Since 1980, Dave has recorded for numerous labels in North America and Europe.

In 2001, Dave recorded his first all trucking project since 1965, American Trucker. In 2002, Dave participated in the Songs For the Long Haul project.

Dave built up a popular following in Europe and continued performing until his unexpected passing at the age of 77 on December 22, 2003 of a massive heart attack in his home state of Wisconsin.

Dave's top 40 singles include:
· Maybe I Do (1961 on Vee), · Under Cover of the Night (1962 on Jubilee), · Six Days on the Road (1963 on Golden Wing), · Cowboy Boots (1963 on Golden Ring), · Last Day In the Mines (1963 on Mercury), · Mad (1964 on Mercury), · Two Six Packs Away (1965 on Mercury), · Truck Drivin' Son-Of-A-Gun (1965 on Mercury), · What We're Fighting For (1965 on Mercury), · Viet Nam Blues (1966 on Mercury), · Lonelyville (1966 on Mercury), · Long Time Gone (1966 on Mercury), · My Kind of Love (1967 on Mercury), · Trucker's Prayer (1967 on Mercury), · Anything Leaving Town Today (1967 on Mercury), · There Ain't No Easy Run (1968 on Mercury), · I Keep Coming Back For More (1968 on Mercury), · Please Let Me Prove (My Love for You) (1968 on Mercury), · One More Mile (1969 on Mercury), · George (and the North Woods) (1969 on Mercury), · The Pool Shark (1970 on Mercury), · This Night (Ain't Fit for Nothing But Drinking) (1970 on Mercury), · Day Drinkin' with Tom T. Hall (1970 on Mercury), · Listen Betty (1971 on Mercury), · Comin' Down (1971 on Mercury), · Fly Away Again (1971 on Mercury), · If It Feels Good Do It (1972 on Mercury), · You've Gotta Cry Girl (1972 on Mercury), · We Know It's Over with Karen O'Donnal (1973 on Mercury), · Keep on Truckin' (1973 on Mercury), · It Takes Time (1973 on Mercury), · Fireball Rolled a Seven (1975 on United Artists), · Me And Ole C.B. (1975 on United Artists).

Dave's discography includes:
· Six Days on the Road (1963 on Golden Ring), · Songs About the Working Man (1964 on Mercury), · Traveling with Dave Dudley (1964 on Mercury), · Talk of the Town (1964 on Mercury), · Rural Route #1 (1965 on Mercury), · Truck Drivin' Son-Of-A-Gun (1965 on Mercury), · The Best of Dave Dudley (1965 on Mercury), · There's a Star Spangled Banner Waving Somewhere (1966 on Mercury), · Lonelyville (1966 on Mercury), · Free and Easy (1966 on Mercury), · My Kind of Love (1967 on Mercury), · Dave Dudley Country (1967 on Mercury), · Thanks for All the Miles (1968 on Mercury), · Dave Dudley's Greatest Hits, Vol. 2 (1968 on Mercury), · The Pool Shark (1970 on Mercury), · Keep on Truckin' (1973 on Mercury), · 1776 (1976 on United Artists), · Dave Dudley Greatest Hits, Vol. 1 (1980 on Sun), · Diesel Duets with Charlie Douglas (1980 on Sun), · Interstate Gold (1980 on Sun), · King of the Road (1981 on Sun), · 20 Great Truck Hits: Dave Dudley (1983 on EMI), · More Dudley (1987 on Koch), · The Silver Album (1988 on Koch), · Here He Is (1986 on Delta), · Im Stau (1991 on Koch), · Truck Drivin' Songs (1992 on Intersound), · Trucker Classics (1996 on Sun), · Six Days on the Road (1997 on Sun), · King of the Road (1998 on Sonia), · Keepin' It Country (1998 on Madroy), · Dave Dudley Hits (1999 on Music Mill), · Christmas Truck Stop (2000 on Music Mill), · Six Days on the Road (2001 on AIM), · American Trucker (2001 on Music Mill), · Millenium Collection: The Best of Dave Dudley (2001 on Universal).

('Timmy', 19.9.2008): Oh, yeah, thank God you love Dave Dudley! Ifn's you dig him, you must be aware of Dick Curless, right? Dick, seems to me, Mr. Dudley's mentor.
I don't mean to take away from Dave here, but oh, hell, Dick Curless's tune "Tombstone Every Mile" is one of God's top 10 all-time greatest songs.

If you've got interesting information to add of Dave Dudley ~ please, contact:

E-MAIL (feedback)

takaisin: "COUNTRY #1" * front page.