Ähtäri (Myllykoski, Inha):
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 11.3.2017)

Ähtärin keskusta:

1.

Ähtärin Taidekuva (Kuvapalvelu) ~ 16.7.2011 (S&J). Kaikki tämän kuvaruudun otokset Ähtärin keskustasta ovat samalta päivämäärältä 16.7.2011 (S&J).

2.

Tilitoimisto ja 'Ähtärin Taidekuva'.

3.

4.

'Kukka- ja Hautauspalvelu * Sisustus- ja lahjapuoti - Paula-Stiina' ja 'Parturi-Kampaamo HiusTeam * Hietakangas'

5.

6.

Kirjakauppa ja 'Hautaustoimisto * Kukka * Lahja * Pielikki'.

7.

Ähtärin rautatieasema:

Ähtärin rautatieasema kuvattuna 16.7.2011 (S&J).

Tältä nykyiseltä Ähtärin varsinaiselta asemalta noin puoli kilometriä Seinäjoen suuntaan perustettiin v. 1886 Ahlbergin vaihde, joka palveli matkustaja- ja tavaraliikennettä. Se korvattiin tällä asemalla v. 1896, joka tuolloin kuitenkin tunnettiin nimellä Ostolan pysäkki.
Asema sijaitsee pari kilometriä Ähtärin nykyisestä keskustasta lounaaseen. Pysäkkirakennus rakennettiin Pohjanmaan radan pysäkin piirustusten mukaan v.1896. Pysäkki alennettiin kuitenkin laituriksi jo seuraavana vuonna.
Laiturista tuli V luokan asema v. 1902. Bruno Granholm suunnitteli aseman laajennuksen (1905) - ulkoasu muokattiin samalla uudeksi Granholmin ihanteiden mukaisesti.
Ostolan asemanseutu kehittyi 1940-luvulla niin vilkkaaksi, että kuntakeskus oli kirkolta siirtynyt aseman ympärille.
Asemaa vastapäätä toimi saha pistoraiteineen 1980-luvulle saakka. Kuormausraide purettiin 1990-luvulla, kun puutavaran kuormaus siirrettiin Ähtärin asemalta Inhan asemalle. Junasuoritus Ähtärin asemalla lopetettiin v. 1999 kauko-ohjauksen myötä. Lipunmyynti lopetettiin v. 2000. Asemarakennus, tavarasuoja ja muita rakennuksia siirtyi Senaatti-kiinteistöille v. 2007 (tiedot: Radan varrella-kirja, 2009):

Ähtärin rautatieasemaa kuvattuna viidesti 16.7.2011 (S&J).


Ähtärin Eläinpuisto-Zoon rautatieseisake:

Tämä kuva Ähtärin Eläinpuisto-Zoon rautatieseisakkeelta on otettu 16.7.2011 (S&J).

(Wikipedia, 2011) Eläinpuisto-Zoo (lyh. Epz) on rautatieliikennepaikka Ähtärissä rataosuudella Haapamäki–Seinäjoki. Virallisesti liikennepaikka on seisake. Liikennepaikalla ei ole asemarakennusta vaan pelkkä katos ja puinen asemalaituri. Asemalla pysähtyy päivittäin kuusi taajamajunaa. Kävelymatkan etäisyydellä on Ähtärin matkailualue, jossa sijaitsevat muun muassa Ähtärin eläinpuisto, leirintäalue, Hotelli Mesikämmen, Ähtäri-halli ja Eero Hiirosen Ylävedet-veistos.

Ähtärin Eläinpuisto-Zoon seisake kuvattuna 16.7.2011 (S&J). Edellisen kerran kyseisellä seisakkeella tuli käytyä 90-luvun alkupuolella, kun perheen pikkuväki oli siinä iässä, että junamatka eläinpuistoon oli ajankohtainen. Muistan, että tuolloisen käyntimme aikaan seisakkeelta varsinaiseen eläinpuistoon vienyt kapearaiteinen turistijuna oli juuri lopettanut toimintansa - kiskot ja jokunen vaunu vielä pusikoituneella radalla olivat vielä olleet muistuttamassa paikallisesta junailuhistoriasta.

Ähtärin Eläinpuisto-Zoon rautatieseisake - taajamajuna Seinäjoelta (Haapamäelle ja Jyväskylään) saapumassa - 5.10.2014 (S&J).

Myllymäen rautatieasemalla (Ähtäri):

Tämä kuva Myllymäen rautatieasemasta on otettu 16.7.2011 (S&J).

(Wikipedia, 2011): Rautatie kiinnosti ihmisiä kaikkialla, niin myös Ähtärissä. 1872 näytti siltä, että poikittaisrata tulee Ähtäriin, mutta pitkittäisradat tultaisiin vetämään Ilmajoelle, jonne tulisi risteysasema. Liikenneyhteyksien tärkeys ymmärrettiin jo tuolloin: asian vauhdittamiseksi talolliset luovuttivat ilmaiseksi maata rautatien rakentamiseen kuntakokouksen päätöksellä. Haapamäki–Seinäjoki-radan linjaukset tehtiin vuosina 1877 – 1878 ja työt aloitettiin vuonna 1879. Enimmillään ratatöissä oli yli 1000 miestä. Ensimmäinen juna puksutti radan päästä päähän 27. lokakuuta 1882 Keskinopeus oli 27 km/h. Vuosisadan vaihteen jälkeen kiskot vaihdettiin järeämmiksi, ja 1911 keskinopeus oli jo 50 km/h. Tärkein asema oli Myllymäki. Siellä työskenteli 20 rautatieläistä, mutta kulkuyhteydet houkuttivat kylään kymmenittäin kauppa- ja palveluyrittäjiä, myös teollisuutta. 1883 saatiin toinen asema, Etseri (nyk. Inha). Ähtärin nykyisen keskustaajaman kohdalle perustettiin vaihde 1886, Albergin vekseli. Siitä tuli varsinainen rautatieasema, Ostola 1896.

Myllymäen rautatieasema kuvattuna 16.7.2011 (S&J).

('Radan Varrella'-kirja, 2009): Myllymäen asemarakennus oli ainoa Tampereen-Vaasan rataosan asemista, joka laadittiin vuonna 1881 hyväksyttyjen III luokan aseman piirustusten mukaan. Vuonna 1883 valmistunut asema suunniteltiin radan suurimmaksi väliasemaksi, sillä siitä piti tulla yksi maan merkittävimmistä risteysasemista.
Vuoden 1877 valtiopäivillä suunniteltiin rakennettavaksi kaksi rautatietä, toinen Pietarin radalta Taavetista Mikkelin ja Jyväskylän kautta Vaasaan, toinen Tampereelta Kärsämäen kautta Ouluun. Näiden kahden radan risteysasema olisi sijoittunut Myllymäelle. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin kuitenkin vain rataosat Tampereelta Myllymäelle ja sieltä Vaasaan.
Suunnitelmat muuttuivat pian, ja Oulun rata rakennettiin Seinäjoelta, Jyväskylän rata Haapamäeltä. Vanhoista suunnitelmista Myllymäellä muistuttaa suurikokoinen asemarakennus, joka on säilynyt alkuperäisessä 1800-luvun asussaan varsin hyvin.
Myllymäki oli kuitenkin muuten merkittävä asema sijaitessaan likimain Tampereen ja Vaasan puolivälissä. Alkuvuosina sekä päivällä kulkevat postijunat että yöllä kulkevat matkustajavaunuilla avrustetut tavarajunat kohtasivat Myllymäen asemalla, ja yöjunat seisoivat asemalla viitisen tuntia.
Myllymäen asemalla oli pitkään kaksi veturitallia, joissa oli yhteensä viisi paikkaa. Vanhin tallirakennus oli yksipaikkainen puurakennus, joka on poistunut käytöstä 1920-luvulla. Nelipaikkainen tiilinen veturitalli on yhä jäljellä.
Syrjäisestä sijainnistaan ja toteutumattomista ratasuunnitelmista huolimatta Myllymäki oli vilkas asema. Puutavaraa kuljetettiin jopa lähikunnista asemalle, ja maailmansotien välisenä aikana Myllymäki oli yksi maan suurimmista lastauspaikoista.
Työväen käytössä olleista kasarmeista yläkasarmi on edelleen jäljellä asuinkäyttöön kunnostettuna.
Asemalla puutavaraliikennettä palveli päivystäjäveturi vuoteen 1989 ja puutavaranosturi vuoteen 1990. Lisäksi asemalla on ollut merkittävää turveliikennettä. Asema oli myös henkilöliikenteen vaihtopaikka, sillä Myllymäelle saapuivat Saarijärven suunnan postiautot, jotka toivat niin postia kuin matkustajiakin junalle.
Nykyisin liikenne asemalla on hiljentynyt. Museovirasto on luokitellut asema-alueen valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi.


Myllymäen rautatieasema ja viereinen tavaramakasiini (16.7.2011):

1.

Myllymäen rautatieasema kuvattuna 16.7.2011 (S&J). Aseman kuistille kerätty vanhoja maataloustyökaluja.

2.

Tämä - kuten kaikki muutkin tämän kuvaruudun otokset Myllymäen rautatieasemalta ja sen ratapihalta - on kuvattu 16.7.2011 ('S&J). Myllymäen rautatieasema (vuodelta 1883) ja sen läheinen asemakylä edustavat tämän kirjoittajalle yhtä vaikuttavimmista kyseisen alan säilynyttä rakennuskokonaisuutta.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.


Myllymäen rautatieasema ja viereinen tavaramakasiini ~ (aamupäivä ~ sunnuntai 5.10.2014):

1.

Myllymäen asema kuvattuna sunnuntain aamupäivällä 5.10.2014 (S&J) - kuten kaikki alempana tässä osiossa olevat asema- ja makasiinikuvatkin.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9. 10.

11.

12.


Myllymäen rautatieasema ja viereinen tavaramakasiini ~ (iltapäivä ~ sunnuntai 5.10.2014):

1.

Myllymäen asema kuvattuna sunnuntain iltapäivällä 5.10.2014 (S&J) - kuten kaikki alempana tässä osiossa. Taajamajuna Seinäjoelta saapumassa.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.


1.

Myllymäen asemalla sunnuntain iltapäivällä 5.10.2014 (S&J). Taajamajuna Seinäjoelta saapuu.

2.

3.

4.

5.

6.


Myllymäen rautatieaseman lähiympäristöä:

Myllymäen rautatieaseman pihan puoleinen rakennus kuvattuna 16.7.2011 (S&J).

Myllymäen asema-alueen vanha varasto- ja puuliiterirakennus - 5.10.2014 (S&J). Ei juurikaan muutoksia.

Kaikilta osin ei maali- ja maalaustekniikkavalinnat ole Myllykosken asemalla vuosien saatossa onnistuneet - 5.10.2014 (S&J).


Myllymäen veturitalli:

Tämän säilyneen nelipaikkaisen tiiliveturitallin lisäksi Myllymäen aseman ratapihalla oli puinen, yksipaikkainen veturitalli 1920-.luvulle asti. Kuvattu 16.7.2011 (S&J).
Vuoden 1877 valtiopäivillä suunniteltiin rakennettavaksi kaksi rautatietä, toinen Pietarin radalta Taavetista Mikkelin ja Jyväskylän kautta Vaasaan, toinen Tampereelta Kärsämäen kautta Ouluun. Näiden kahden radan risteysasema olisi sijoittunut Myllymäelle. Näiden yli 130 vuotta sitten tehtyjen suurten suunnitelmien 'ylimitoitus' on hämmentävänä lisämausteena vieläkin aistittavissa Myllymäen ratapihalla. Siksi käynti Myllymäen rautatieasemalla on nykyisin piristävä kokemus useimmille muille hiipuville ja tuhoontuomituille pikkuasemillemme tehtyjen vierailujen lomassa.

Myllymäen ratapihan veturitalli 5.10.2014 (S&J).

Järeää puuaitaa Myllymäen veturitallin suojana - 5.10.2014 (S&J).

Myllymäen veturitallin edustalla sijaitseva veturien kääntöpöytä on päässyt pahasti metsittymään - 5.10.2014 (S&J).

Myllymäen neljäpaikkainen veturitalli itsessään on säilytetty ulkoisesti hyvässä kunnossa - 5.10.2014 (S&J).

Sami Mustajoki lähetti 29.9.2011 mielenkiintoista tietoa sukunsa historiasta, joka sivusi läheisesti myös Myllymäen rautatieasemaa ja sen lähiympäristöä:
(Sami Mustajoki, 29.9.2011): Tietojeni mukaan isäni on asunut sodan aikana Ähtärin Myllymäellä rautateiden henkilökunnan asunnossa. Isäni oli kuitenkin ollut Ähtärin aikana vasta yksivuotias, joten muistikuvia tuskin hänellä Myllymäen asemasta ja sen viereisistä rakennuksista on. Hänen kaksi vuotta vanhempi isosiskokaan ei tunnistanut kuvassa yllä olevaa punaista piharakennusta. Isäni perhe oli Myllymäellä väliaikaisessa majoituksessa, isoisäni toimi sodan aikana sotilaspappina läheisessä sairaalassa.
Myös Museoviraston sivuilla on kuva samasta rakennuksesta. Lähetin sinne kyselyn, onko tämä rakennus ollut käytössä rautateiden virkailijoiden asuntona. Vastausta en vielä ole saanut.
Isoäitini Tellervo Mustajoki (1914-1998) muisteli kasetille 90-luvulla omaa lapsuuttaan ja sota-aikaa. Poimin tähän sivullesi kaikki Myllymäkeä koskevat muistelut:

Tellervo Mustajoki (1914-1998): Myllymäelle (kerrottu aikoinaan kasetille):
Vihdoin viimein kun moneen kertaan oli tätä asiaa pohdittu, olimme hirveän onnellisia saadessamme Myllymäeltä (Ähtärin sivuasema) asunnon. Se oli valtion virkailijoiden punainen talo, jossa asui omassa rapussaan lähettäjä, ja toisessa rapussa ratamies ja me. Norjanen oli tämän naapurin nimi. Meillä oli yhteinen vessa tämän asemamiehen kanssa yhteisessä eteisessä. Pumppukaivosta radanvarresta haimme veden.
P: Milloin tämä Myllymäelle meno suunnilleen tapahtui? Mikä vuodenaika? Eka oli syntynyt ja te olitte sen 1942 talven Hildan mökissä?
M: Eka täytti yhden vuoden Myllymäellä. Syksyllä muutimme sinne.
P: Olitte siis Hildan mökissä melkein vuoden?
M: Joo. Myllymäki oli oikein hyvä paikka. Meidän otettiin lämmöllä vastaan.
P: Sinä odotit silloin taas?
M: Niin, kaksosia odotettiin. Meillä oli ruokaa. No niin, me olemme näissä muisteloissa siirtymässä Myllymäelle. Asunto saatiin Jumalan johdatuksesta. Ilmajoella syntynyt pastori Kaukola antoi vihjeitä meille tästä talosta. Hänen appensa ja anoppinsa olivat Myllymäen asemalla asemapäällikköinä. Sieltä lähetettiin junan sähköttäjä rintamalle, ja niin hänen asuntonsa jäi tyhjäksi. Mutta sellainen varaus siinä oli, että jos tämä sähköttäjä palaa rintamalta, meidän olisi siitä lähdettävä. Niin me levittäydyimme sinne asumaan. Vähän jännitti mutta tuntui myös kauhean hyvältä. Siellä oli ystävällistä väkeä ja hyvät naapurit. Vielä pitkään sieltä lähdön jälkeen pidimme yhteyttä sinne.
Asuimme rakennuksessa junalähettäjän ja asemamiehen kanssa. Asunto oli iso ja hyvä. Muutenkin meillä tuntui olevan kaikki hyvin. Lauri kulki töihin pyörällä. Hän lähti aamulla aikaisin polkemaan 20 km työpaikalleen, ja palasi illalla. Se tuntui kotoisalta, että perheen isä oli ainakin yöt kotona. Lapsistakin se tuntui onnelliselta että isä oli olemassa, ja kotonakin. Erkki silloin selittikin, että meillä on isä nykyään yöt kotona.
Laurilla oli hirveän hauskaa tulla kirkolta töistä kotia. Vaikka hän oli väsynyt, hän alkoi heti ensimmäiseksi leikkimään lasten kanssa. Olimme oppineet Veikko Tammiselta, meidän vihkipapilta, semmoisen konstin miten isä saa houkuteltua lapset leikkimään hänen kanssaan. Isän piti mennä karhuksi konttaamaan lattialle ja lapset saivat kiivetä hänen selkäänsä. Lauri teki näin ja mörisi mennessään! Erkki oli tietysti ensimmäinen perässä konttaaja. Ja tytöt nauraa tirskuivat. Tämä oli tällaista kontaktia joka tuli sysäyksenä isän ja lasten välille. Ja ehkä silloin lapset tajusivat jollain lailla kodin kokonaisuuden että isä ja äiti kuuluvat samaan kotiin. Sitä ennen lapsilla oli aina kyselyjä: Missä isä on? Koska isä tulee?
Pirkko oli erityisesti suruissaan siitä että hänen isänsä on niin kaukana ja tulee harvoin kotia. Monesti hän isää ikävöiden nukahti itkien. Jo Kurikassakin hän koki, että toisten isät olivat kotona, mutta hänen ei. Sitä Pirkon ikävää oli tuskallista seurata, vielä kun tiesin että Pirkko ymmärsi jo paljon asioita siihen aikaan.
Toisessa päässä sitä rakennusta oli junanlähettäjä, jolla oli Pirkkoa hiukan vanhempi Seppo-niminen poika. Pirkolla riitti tarpeeksi leikkitovereita, ja pienemmät lapset leikkivät siinä mukana. Meillä on sellaisia valokuviakin missä Pirkko on Sepon kanssa uimassa samassa vesisaavissa räystään alla.
Kerran tämä Seppo oli mennyt kotiinsa ja kovistellut isäänsä, että isän pitää ostaa heillekin vauva. Isä oli vastannut siihen, että ne on niin kalliita, ettei meillä ole oikein rahaa ostaa. Seppo oli vastannut että raaskihan Lauri-setäkin ostaa kaksi! Tästä perheestä tuli hyvin läheiset tutut meille. Seppo valmistui myöhemmin papiksi ja tarvitsi usein kasvatusisää teologian asioissa, ja soitteli siten Laurille ja kävikin meillä muutaman kerran. Ja näin jäi jotkut jäljet meidän olostamme Myllymäelle.
Myllymäellä oli myös joitakin vanhempia ihmisiä, joihin tutustuimme. Yksi oli Lehtisen täti, jolla oli tytär, joka luki lääkäriksi. Hän oli meillä ihan jokapäiväinen vieras, tuli aina auttamaan. Kaikki olivat myös meitä ilolla vastaanottamassa, siinä oli sellaista kirkollista kunnioitusta kun sai papin kylään. Siellä oli myös eräs ruotsalainen Varosen perhe, joilla oli yksi tytär. He puhuivat vähän huonoa suomea. Tämä rouva sanoi aina jotain meidän lasten vaatteista ja lausui hyvin ruotsalaisittain mm. lemminlakki.

(Tuula Pahankala, sähköposti 17.6.2013): Syntyperäisenä kyläläisenä ehdottaisin muutamia korjauksia: punainen rakennus, jonka oletit olevan vanha henkilökunnan rakennus, on aina ollut varasto/puuliiveri. Tämän vieressä on nk. yläkasarmi, joka on kunnostettu 1990-luvulla. Yläkasarmista ei ole kuvaa. Itse alakasarmit (olivat ne punaiset asuinrakennukset) purettiin 1970-lopulla - 1980-luvun alussa. Ne sijaitsivat radan toisella puolella asemarakennuksesta katsottuna.


Myllymäen asemakylä (Ähtäri):

Myllymäen asemakylä (heinäkuussa 2011):

1.

Myllymäen rautatieaseman välittömässä läheisyydessä sijaitsevan vanhan asemakylän kiistatta komein rakennus kuvattuna 16.7.2011 (S&J).

2.

Tämä - kuten muutkin Myllymäen asemakylältä otetut kuvat tässä kuvaruudussa - kuvattu 16.7.2011 (S&J).

3.

4.

Rakennuksen liiketiloissa on joskus ehtinyt olla ilmeisesti baarikin, koska ikkunan yläosassa on vielä nähtävissä tarramainos: Kullanarvoinen maku - Amiraali - mieto I olut.


5.


6.

7.

Liiketiloissa 'Puutuoteliike Puujalka' - viereisissä liiketiloissa toiminut ennen sekatavarakauppa ikkunamainoksista päätellen.

8.


9.



Myllymäen asemakylä (lokakuussa 2014):

Myllymäen rautatieaseman välittömässä läheisyydessä sijaitsevan vanhan asemakylän entinen Keskon asuin- ja liikerakennus - 5.10.2014 (S&J).

Antiikkikaupan/kirppiksen nimi muuttunut muotoon: 'Myllymäen Antiikki ja Rompe' - 5.10.2014 (S&J).


'KAN-KOTI'-kyltti poistunut ~ 5.10.2014 (S&J).


Kaikki viitteet 'Puutuoteliike Puujalkaan' ja Kallion sekatavarakauppaan kadonneet ~ 5.10.2014 (S&J).


Punaista rakennusta kunnostettu ~ 5.10.2014 (S&J).


Pajan pihanäkymä - 5.10.2014 (S&J).

Inha (Ähtäri):

Inhan rautatieasemaa etsimässä Ähtärissä - 5.10.2014 (S&J). Kaunista maisemaa - suoran päästä pitäisi alkaa näkyä.

Alkaa asema lähestyä, rautatie näkyy ja liikennemerkki kertoo haluttua viestiä - 5.10.2014 (S&J).


Inha (Ähtäri):

Inhan rautatieasema löytynyt - 5.10.2014 (S&J).

Inhan rautatieasema kuvattuna 5.10.2014 (S&J).

Inhan rautatieasema - 5.10.2014 (S&J). Asema rakennettiin v. 1891, kun ensimmäinen asema oli palanut hämärissä olosuhteissa 16.8.1889. Henkilöliikenne Inhan asemalla päättyi v. 1990.

Inhan rautatieasema pihan puolelta - 5.10.2014 (S&J).

Inhan rautatieasema radan puolelta - 5.10.2014 (S&J).


Inhan rautatieaseman pihapiirissä muita VR-rakennuksia nykykäytössä - kaikki 5.10.2014 (S&J).

Suomen sivumme hakemistoon.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)