1960:

HELSINKI * 1960:

SM-sarja 1960 ~ KIF pronssijoukkueena.
HPS neljäs ~ HIFK viides ~ Pallo-Pojat seitsemäs ja HJK yhdeksäs.


HJK ~ Aulis Rytkönen HJK-paitaan kahdeksan Ranskan Toulouse-kauden jälkeen.

Aulis Rytkönen (s. 5.1.1929).

Aulis Rytkönen aloitti juniorina Kuopiossa KTU-seurassa ja siirtyi KuPS:in edustusjoukkueeseen jo vuonna 1945. Vuonna 1952 hän siirtyi ammattilaiseksi Ranskan Toulouse-seuraan ja palasi Suomeen kesken kesäkautta 1960. Itse hän uskoi palaavansa KuPS-paitaan, mutta monivaiheisten sössimisien jälkeen Rytkönen puki ylleen kuitenkin HJK-paidan.
HJK-seuraa Rytkönen edustikin pelaajana uransa loppuun eli kaudelle 1969 asti. Sittemmin hän esiintyi seurassa valmennustehtävissä - mimmijoukkueenkin puolella.

Väärinkäsityksen johdosta HJK:n paitaan: Rytkösen vastaanotto Suomessa ei ollut lämmin, sillä häntä pidettiin luopiona ulkomaille siirtymisen takia. Suomessa KuPS lupasi hänelle pelipaikan, ja Rytkönen menikin seuran entisen puheenjohtajan puheille.
Rytkönen ei kuitenkaan tiennyt, että KuPS oli aiemmin erottanut puheenjohtajansa, joka halusi kostaa seuralle Rytkösen kautta. Hän sanoikin Rytköselle, ettei häntä enää haluttu seuraan, ja kehotti menemään Valkeakosken Hakan ja Juuso Waldenin puheille. Waldenin ehdoton tahto oli saada Rytkönen seuraan, mutta hän ei itse ollut mukana solmimassa sopimusta, vaan sen hoiti hänen konttoripäällikkönsä.
Rytkönen ei ollut tyytyväinen tarjottuun rivipelaajan sopimuksen ehtoihin, minkä takia neuvottelut keskeytyivät. Saatuaan tietää sopimuksen kariutumisesta Walden pyysi vielä Rytköstä takaisin seuraan, mutta Rytkönen oli jo matkalla Helsinkiin. Helsingin Jalkapalloklubi tarjosi Rytköselle asunnon, Olli-Pekka Lyytikäisen järjestämän työn Apu-lehden hankintapäällikkönä ja pelaajavalmentaja-sopimuksen, jonka Rytkönen allekirjoitti.
Rytkönen aloitti työt HJK:ssa kesken kauden elokuussa 1960. Tuolloin päämääräksi asetettiin Suomen-mestaruuden voittaminen viiden vuoden kuluessa. Hän pelasi ensimmäisen pelinsä elokuun lopulla Pallo-Poikia vastaan, mutta ei onnistunut maalinteossa. Kauden parhaan pelinsä hän pelasi syyskuussa HIFK:ta vastaan, kun hän teki hattutempun tasapeliin päättyneessä ottelussa. Pelit sujuivat joukkueelta huonohkosti, mutta HJK onnistui välttämään putoamisen yhden pisteen erolla. Seuran ongelmana olivat pelillisten esitysten lisäksi myös taloudellinen puoli.


Suomensarjan etelälohko 1960:

Neljä Helsingin joukkuetta Suomensarjan etelälohkossa:
Töölön Vesa (4/11), Ponnistus (6/11), Helsingin Sudet (7/11) ja Helsingin Toverit (8/11).


Maakuntasarja:


Aluesarja:

Herttoniemen Urheilijat voitti aluesarjan lohkon #1 ja nousi Maakuntasarjaan kaudelle 1961.

Käpylän Pallo voitti aluesarjan lohkon #2 ja nousi Maakuntasarjaan kaudelle 1961.

PORI * 1960:

RU-38 putosi Mestaruussarjasta

Kesä 1960 päättyi RU-38:n putoamiseen juuri putoamisviivan alapuolelta 17 pisteellä (TKT ja Drott takanaan). Vain yksi piste erotti RU-38:n 9. sijalla säilyneestä HJK:sta. Kauden 1960 Suomen Cup finaalissa RU-38 oli mukana häviävänä osapuolena.

Tämä RU-38:n kauden 1960 pelaajakortti on mielenkiintoinen dokumentti kyseisen kauden tapahtumista. Kiitos nimimerkille Hucle tästä löydöstä - tarkempi julkaisulähde ei ole tiedossa. Mitähän lienevät olleet nuo kortin kommentteina mainitut kevään erimielisyydet?
Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy kortista - RU-38:n alkukauden vakiomaalivahti Olavi Leskinen oli pelannut kaikki 10 ensimmäistä peliä. Sitten oli jotain tapahtunut - kortin mukaan HIFK-vierasottelussa 27.6.1960 RU-38:n maalivahtina pelasi Rainer Mäkelä (Kikuna lempinimeltään) - vasen puolustaja siis normaalipeleissä. RU-38 hävisi tuon pelin 0-6. Kyseisen pelin jälkeen RU-38:n uusi maalivahti Eero Salo hoiteli kakki loput ottelut.
Nimilistan alin - Sjöberg (VIFK) - tarkoittaa kyseisen miehen tehneen Vaasan sinipaidoissa oman maalin porilaisia vastaan.

Tämä RU-38:n cup-muistelo on peräisin RU-38:n pelikauden 1963 käsiohjelmasta. Mainittakoon, että ohjelmalehtisen jutussa on PAINOVIRHE: Vuoden 1961 välieräottelu oli KPT - Pallo-Pojat 1-2, ei siis KTP, joka toisesta välierästä oli selvinnyt finaaliin kaatamaan Pallo-Pojat 5-2.

RU-38 menetti cup-mestaruuden viimeisillä minuuteilla:

Vuoden 1960 cup-finaalissa RU-38 oli johtanut Hakaa vastaan 1-0 vielä kaksi minuuttia ennen peliajan päättymistä. Jatkoajan jälkeen taululla oli lohduton lopputulos porilaisille 1-3. Putoaminen Suomisarjaan ja kahden minuutin 'cup-katkeruus' - siinä katkeria porilaismuistoja kaudelta 1960.

RU-38:n tie cup-finaaliin: 1) LPM-RU-38 2-4, 2) KPV-RU-38 2-4, 3) RU-38-TKT 5-0, 4) RU-38-OPV (Oulu) 7-1 ja 5) semi-finaali MiPK-RU-38 1-2.

Juhani Peltonen, Hakan mestaripelaaja, muisteli kirjassaan (1971) kauden 1960 cup-finaalia RU-38:a vastaan seuraavasti:
Loppuotteluun Hakan ei tarvinnut matkustaa yksin. Vuorineuvos Walden pestasi VR:n ylimääräisen junan kuljettamaan valkeakoskelaiset pääkaupunkiin. Eikä tuossa kaikki: Simpeleeltä, Jämsänkoskelta, Kaipolasta ja Valkeakoskelta lähti lisäksi väkeä yli 20 linja-autollista kannustamaan Hakaa. Kun junassa matkusti 1500 ihmistä, teki Helsinkiin vähintään 2500 Hakan kannattajaa maihinnousunsa. Monet eivät selvinneet Messuravintolaa lähemmäksi stadionia, mutta kannustusta silti riitti. Vastustajamme oli Rosenlewin Urheilijat-38 Porista. Heidän valmentajansa sanoi ottelun jälkeen: - Teitä oli tuhansia, meitä vain yksitoista.
Silti olimme ottelussa tiukalla. Emme aliarvioineet vastustajaamme, mutta olimme altavastaajan pahassa asemassa. Kun Esko Malm ampui rangaistuspotkun ohi, lamaannuimme hetkeksi. Puoliajalla tilanne oli maaliton.
Toisella puoliajalla junnasimme, mutta tuloksetta. Sitten RU-38:n Viljo Vainio ampui ylärimaan, ja vanha kettu Toivo Johansson työnsi pallon verkkoon.
Ottelusta oli silloin 12 minuuttia jäljellä. Katsomo huusi ja koskilaiset hermostuivat. Minuutit kuluivat, porilaiset taistelivat, ja tappio häämötti. Mutta tahtomme ei ollut hävinnyt kiitävien sekuntien myötä. Ja sitten ...
Markku Kumpulampi oli tällä kertaa päässyt pääkaupunkiin saakka, hän sai pallon laidallaan, juoksutti sen läpi porilaispuolustuksen ja laukaisi keskelle.
Keijo Airolan röyhkeä olemus välähti ruuhkassa. Siilitukkainen mies ryntäsi eteenpäin ihmettelevässä porilaisjoukossa: pallo livahti verkkoon.
Peliaikaa oli jäljellä vain runsas minuutti.
Jatkoajalla kovaluinen tukimies Pentti Niittymäki näytti kanuunansa katsomolle: 2-1, ja Airola ampui loppunumeroiksi 3-1. Cupjuna ei tullut turhaan Helsinkiin.


Porin Karhut syntyi kaudelle 1960 uutena fuusioseurana (=PoPa ja Kärpät):

Porin Karhut aloitti Suomensarjan länsilohkossa - sijoittui kolmanneksi.

Jari-Juha Kivini lähetti (2012) kuvan Porin Karhujen edustusviiristä - kiitos.

Porin KARHUT selvisi ensimmäisenä kesäkautenaan Suomen cupissa aina 4. kierrokselle asti: 1) TuWe-Karhut 2-4, 2) Karhut-TaPa 3-1, 3) Karhut-Sudet 6-2 ja 4) Karhut-TP-47 (Tornio) 1-2.


PPT pelasi Maakuntasarjassa, mutta putosi Aluesarjaan.

PPT jäi viimeiseksi Maakuntasarjan lohkossa #4 ja putosi Aluesarjaan. Fuusioitunut Porin Kärpät ei jatkanut pelaamistaan (luovutti).

TUL erotti PPT:n jääkiekkoratkaisun takia (liittyi v.1963 TUK-liittoon).

Erottamisen jälkeen PPT-peruspelaajien joukkopako.

Vuosi 1960 oli PPT:lle raskas , sillä seuran yleinen kokous oli päättänyt ilmoittaa seuran jääkiekkojoukkueen valtakunnallisen Jääkiekkoliiton sarjaan - seurauksena TUL erotti PPT:n välittömästi liitostaan (PPT liittyi myöhemmin - vuonna 1963 - TUK-liittoon).

Edelliskauden PPT-miehistöstä oli jääkiekkojoukkueen kohdalla sattuneen kriisin takia tapahtunut joukkopako.
PPT pelasi kauden 1960 Maakuntasarjassa (lohko IV), mutta nuorella joukkueella sarjapaikka menetettiin. Suomen cup-kilpailussa Lukko (Rauma) pudotti PPT:n kolmannella karsintakierroksella Porissa 0-5. Toisella karsintakierroksella PPT oli voittanut Porin Vedon maalein 2-1.

Kauden 1960 historikkia PPT:n myöhemmässä juhlakirjassa (PPT:n 1960 cup-otteluista on historiikissa epätarkkuuksia). TUL-liitosta erottaminen oli aiheuttanut PPT:n peruspelaajien siirtymisen pois seurasta. Ylläolevan tekstin mukaan iso osa PPT-pelaajista siirtyi nimenomaan PUT-nimiseen seuraan, josta en tiennyt enkä muistanut mitään ennen kuin Jari-Juha Kivini ystävällisesti lähetti asiasta lisätietoja:

(Jari-Juha Kivini, sähköposti 10.2.2012): Porin Urheilu-Toverit eli PUT perustettiin erinäisten tuolloisten sisäisten linjanvetojen kautta kilpailemaan sieluista ja pelivermeistä. Aika vähän tuosta PUT:sta on kirjauksia historian hetteikössä. Uusi Aika-lehdessä seuran syntyä hahmoteltiin aikoinaan seuraavasti:
Referaatti - Uusi Aika, 1960: "Mitä tulee porvari-työläisurheiluseura PUT:hin, joka perustettiin johtajapaikkojen puutteessa … PUT anoi piiriltä sarjapaikkaa maakuntasarjasta -59 luovuttaneen Kaskisten Vedon paikalle. PPT/A siirtyi lähes kokonaisuudessaan PUT:iin. Veikko Tranberg oli perustamassa PUT:ta edustaen seuraa aktiiviuransa loppuun. Myös johtokunnassa."

Kesäksi 1960 perustettiin työväenrintamalle uusi seura: Porin Urheilu-Toverit (PUT)

Poliittisesti porilainen jalkapalloilu eli sen vasemmalla laidalla eli työväestön keskuudessa jännitteistä aikaa vuoden 1960 aikaan. PPT:n oli joutunut omissa linjanvedoissaan TUL:n kanssa tukkanuottasille ja seurassa tapahtui paha repeämä. 12.11.1959 perustettiin sekavassa tilanteessa uusi seura - Porin Urheilu-Toverit eli PUT, johon PPT-pakolaiset joukkoliikkeenä siirtyivät.
PUT:n puheenjohtaja Aatos Olkkonen ja sihteeri Pertti Koski lähettivät 16.2.1960 SPL:n sarjavaliokunnalle anomuksen päästä kaudella 1960 pelaamaan maakuntasarjaan, johon oli Kaskisten Vedon luovuttaessa jäänyt (kirjeen kirjoittajien mukaan) paikka PUT:lle vapaaksi. Kirjeessä PUT-seuran johtomiehet perustelevat miehistönsä olevan varmasti maakuntasarjatasoa, sillä PPT oli edelliskaudella ollut maakuntasarjan lohkossaan viides ja nyt kyseisestä seurasta oli siirtynyt PUT-paitaan pelaajat Österlund, Juhani ja Pentti Laiho, Paltanen, Niittynen, Helin, Sulonen, Virtanen ja Perho. PPT:n A-juniorijoukkuuen kerrottiin siirtyneen PUT-seuraan lähes kokonaisuudessaan. Lisäksi Ruosniemen Visasta oli seuraan siirtyneet Osmo ja Onni Mäkinen.

Jari-Juha Kivini lähetti (10.2.2012) tämän kopion PUT-seuran johtomiesten SPL:n sarjavaliokunnalle 16.2.1960 lähettämästä kirjeestä. Kirjeessä seuran osoitteeksi on laitettu Säveltäjänkatu 2 C.

PUT ilmestyi SPL:n viralisiin sarjasysteemeihin vasta kaudelle 1962, jolloin se pelasi Aluesarjassa. Kaudelta 1960 löytyy merkintä Suomen cupin ensimmäiseltä karsintakierrokselta, jolloin Porin Veto oli voittanut uuden PUT-seuran numeroin 5-0.

Kauden 1962 Jalkapallokirja kertoo PUT-seuran yhteyshenkilön olleen nimeltään Anton Olkkonen. Kausilla 1960-61 PUT oli pelannut siis vain piirinsä sarjoissa.


Pihlavan Työväen Urheilijat (PTU) Aluesarjassa (lohko #7): nousi Maakuntasarjaan.

PTU voitti Aluesarjassa lohkonsa #7 ja nousi seuraavalle kaudelle 1961 Maakuntasarjaan.

Porin Veto Aluesarjassa (lohko #7) ~ sijoitus: 3/6.

PORIN VETO voitti Suomen cupin ensimmäisellä karsintakierroksella uuden piirinsarjatasolla aloittaneen porilaisseura PUT:n numeroin 5-0, mutta putosi toisella karsintakierroksella PPT:lle numeroin 1-2.

Ruosniemen Visa Aluesarjassa (lohko #7) ~ sijoitus: 4/6.


Porin junioreita tekniikkakilpailuissa:

Juha Rantasila keskittyy kirjassaan Puolustaja (Teos, 2013) luonnollisesti enemmän jääkiekkoon, mutta hän muistelee myös omaa jalkapallouraansa Porissa (Kärpät ja Karhut) - sekin näytti lupaavalta:
- Jalkapallo oli aluksi se suuri laji. Porin Kärppien C-juniorit voittivat piirimestaruuden vuonna 1959. Joukkueen huoltajana oli Esko Paltanen, josta myöhemmin tuli kiekkovalmentajamme Kärpissä ja sittemmin myös Karhuissa.
- Jalkapallossa Porin Lyseo voitti vuonna 1961 Kesäpäivien mestaruuden kukistamalla Joensuun Lyseon. Oppikoulujen cupissa ei oikein menestytty, mutta Yhteislyseo voitettiin niukasti.
- Kärppien B-junioreissa tuli piirinmestaruus ja maalikuninkuus 21 maalilla. Palloliiton tekniikkamestaruuskilpailuissa edustin Porin Karhuja, kun Kärpät ja PoPa olivat yhdistyneet. Sijoituin neljänneksitoista. Muistelen olleeni paras satakuntalainen sinä vuonna.
- Kieliopinnot ja kesät ulkomailla pakottivat jättämään jalkapallon vähemmälle, kun olin parhaan peliajan poissa. Jalkapallo jäi kakkoseksi, ja se oli minun onneni. Edellytykseni eivät olisi riittäneet huippujalkapalloilijaksi. Onneksi tajusin puutteeni ja suuntasin jääkiekkoiluun. Olin kuitenkin vielä vuonna 1960 Pajulahdessa poikien jalkapallomaajoukkueleirillä toisen joukkueen keskushyökkääjänä vastassani itse Arto Tolsa, ikätoverini.
- Suomisarjassa pelasin muutaman ottelun. Ei sen enempää.

Kausi 1959 * Kausi 1961.

Jalkapallosivuston ETUSIVULLE.